Rokkariksi jo lapsena
Olen lueskellut keittiölukemistona Rockin korkeita korkoja. (Siinäpä simppeliä tekstiä, ajatukset selkiintyvät.) Se on kai aika kattava kokoelma suomalaisista naismuusikoista. Ei suinkaan kaikista, vaan niistä, jotka ovat tehneet jotakin rokahtavaa musiikkia. Melkein jokainen kirjan naisista kertoo, että on ollut viehtynyt rytmimusiikkiin jo lapsena. Monet mainitsevat, että lapsena kuultu Elvis tai Beatles oli saanut heidät haltioitumaan. (Sitä ne maailmantähdetkin muistavat mainostaa.)
Minusta ei tullut rokkaria, vaikka kuulin lapsena paljon Kirkaa, Uriah Heepia, Nazarethia ja Rolling Stonesia? Eikö se ole melkein sama kuin Beatles tai Elvis... En ole koskaan pitänyt Elvistä kovin kummoisena ja Beatleskin on Beatles. Kyllä yksi kunnon UH tai RS aina Elviksen voittaa (any time any place). Eikö muilla bändeillä tai muusikoilla ole ollut sitä samaa salatietoa käytettävissä? Rokkihan on kolmen maagisen soinnun variaatiota, jonka luulisi olevan jo kaikkien tiedossa. Tylsää.
Eipä silti, olisinko nyt niin palavasti edes halunnut rokkitähdeksi. Minä olen opiskellut klassista musiikkia ja siksi sisäistänyt ajatuksen, että kaikenlainen improvisointi on turhaa. Improvisoinnissa roiskaistaan vain jotain ulos, eikä sen enempää voi omaa suoritustaan hioa. Ei ole edes nuotteja! (Hyvät lukijat, toivottavasti näette pienen ironian täällä rivien välissä.) Toisaalta, kuka minua estää aloittamasta rock-muusikkoutta nyt? Voisin olla aika hyvä punk- tai heavybändin solisti. Nyt on muodikasta, että raavaat miehet soittavat paksua musiikkia ja hehkeä nainen pannaan hoitamaan laulu ynnä peeärrä. No, omasta hehkeydestäni voi olla tietysti montaa mieltä. (Tänään kummipoikani, 9 kk, näki minut heti herättyään ja parkuhan häneltä pääsi. Oli luultavasti vaikea uskoa painajaisunen jo päättyneen.) Jos en aloita heavyuraa, niin toinen vakavasti harkittava vaihtoehto olisi ambientetno, jota joskus kuulee pidettävän tekotaiteellisena. Ei siinä mitään, vaikka olisi niin. Minä olen läpikotaisin tekotaiteellinen! Näitä wannabe-rokkareitakin on ollut maailmansivu.
Minusta ei tullut rokkaria, vaikka kuulin lapsena paljon Kirkaa, Uriah Heepia, Nazarethia ja Rolling Stonesia? Eikö se ole melkein sama kuin Beatles tai Elvis... En ole koskaan pitänyt Elvistä kovin kummoisena ja Beatleskin on Beatles. Kyllä yksi kunnon UH tai RS aina Elviksen voittaa (any time any place). Eikö muilla bändeillä tai muusikoilla ole ollut sitä samaa salatietoa käytettävissä? Rokkihan on kolmen maagisen soinnun variaatiota, jonka luulisi olevan jo kaikkien tiedossa. Tylsää.
Eipä silti, olisinko nyt niin palavasti edes halunnut rokkitähdeksi. Minä olen opiskellut klassista musiikkia ja siksi sisäistänyt ajatuksen, että kaikenlainen improvisointi on turhaa. Improvisoinnissa roiskaistaan vain jotain ulos, eikä sen enempää voi omaa suoritustaan hioa. Ei ole edes nuotteja! (Hyvät lukijat, toivottavasti näette pienen ironian täällä rivien välissä.) Toisaalta, kuka minua estää aloittamasta rock-muusikkoutta nyt? Voisin olla aika hyvä punk- tai heavybändin solisti. Nyt on muodikasta, että raavaat miehet soittavat paksua musiikkia ja hehkeä nainen pannaan hoitamaan laulu ynnä peeärrä. No, omasta hehkeydestäni voi olla tietysti montaa mieltä. (Tänään kummipoikani, 9 kk, näki minut heti herättyään ja parkuhan häneltä pääsi. Oli luultavasti vaikea uskoa painajaisunen jo päättyneen.) Jos en aloita heavyuraa, niin toinen vakavasti harkittava vaihtoehto olisi ambientetno, jota joskus kuulee pidettävän tekotaiteellisena. Ei siinä mitään, vaikka olisi niin. Minä olen läpikotaisin tekotaiteellinen! Näitä wannabe-rokkareitakin on ollut maailmansivu.
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home