Järjenvalo

Olen viettänyt muutaman päivän hiljaiseloa ja yrittänyt saada ajatukseni järjestykseen. Ei riitä, että olen menossa käräjille. Viime viikonloppuna perhepiirissä tapahtui tulipalo-onnettomuus ja maanantaina sattui vielä niin, että isoäiti (se vanhempi niistä kahdesta) joutui sairaalaan. Voitte uskoa, että järjellä näiden asioiden ajatteleminen on ollut mahdotonta. Kun asiat alkavat mennä pieleen, silloin ne tosiaan menevät. Eikä sille tunnu voivan mitään...

Minä olen järki-ihminen, mutta on täyttä paskaa väittää, että sitä olisi järkevä myös kriisitilanteissa. Hetkellisesti se onnistuu ja muille se voi jopa näyttää siltä, että homma on hanskassa. Pään sisällä pyörii silti ihmeellisiä mietteitä. En saa rauhaa, vaikka selitän itselleni tilanteen todellisen laidan ja realiteetit eli on asioita, joille en voi yksin yhtään mitään. Ahdistaa. Häilyn järjen ja päänsisäisen kaaoksen välimailla. Yhtenä hetkenä kaikki näyttä selvältä, mutta jo seuraavassa silmänräpäyksessä kaikki musta ja hallitsematon massa vyöryy ylitseni ja linttaa minut kuin kärpäsen. Sisälmykset vain turskahtavat ulos.

Arvatkaapa, jaksoinko eilen kuunnella kanssaratsastajan tilitystä nilkkansa liikkuvuusongelmasta? Hymähtelin myötätunnosta, koska en halunnut olla epäkohtelias. Oma napa tulee jokaisella aina ensin, niinhän se on minullakin.