Kielipuoli

Mietin tässä niitä monia hupaisia sanoja, joita isovanhempani käyttävät puheessaan. Ne ovat aivan käyttökelpoisia sanoja, mutta eivät kovin trendikkäitä. Jos niitä päästelee suustaan, on maalaismoukka. Moukkamaisuuden uhallakin käytän niitä joskus. En tietenkään tosissani, vaan ainoastaan ollakseni hauska. Suosikkisanani on ”varmarihousut” tai ”varmarit”, jos haluaa käyttää lyhyempää muotoa. Toinen mukava sana on lasta tarkoittava ”muoska” ja siitä toinen versio ”musikka”. Jos joku asia inhottaa ja näyttää ikävältä, se on ”visto”. Olen myös ottanut ”völijyyn” sitä sun tätä ja tilannut ”pirssin”, jos olen olen ollut ”höyli”. Joskus kerroin, että en osaa leipoa ja en osaa edelleenkään. Pitää pyytää mummua opettamaan ”nisun” teko.

Uskomattoman värikästä kieltä. Nykyään sitä ei kukaan ymmärrä ja akateeminen koulutus kitkee viimeisetkin kielenkukkaset. Pitää pystyä tuottamaan ymmärrettävää kieltä, ilman turhia arvolatauksia. Joo.
***
Tuuba itse jää tauolle. Minä kirjoitan ja odotan, kunnes hän taas palaa. Olen antanut itseni ymmärtää, että meillä on lukijoita ja se tuntuu mukavalta. Kiitos.