Yltin koe

Tyttärelläni on tänään yltin koe (eikös yltti ole jotain ympäristö- ja luonnontieteisiin liittyvää?) Kyselin eilen häneltä aiheeseen liittyviä kysymyksiä ja hämmästyin täydellisen tietämättömyyden määrää. Eivätkö ne olekaan käyneet kappaleita läpi siellä koulussa? Vaikutti siltä kuin joka ikinen asia olisi jäänyt ymmärtämättä; hän tunsi kyllä paljon sanoja, muttei sisältöä.

Kysyin montako järveä Suomessa on. Pitkän pohdinnan jälkeen sain vastaukseksi "kuusi". "Kuusi järveä! Ja mitkähän ne ovat...." Hän luetteli kiltisti kuusi opettelemaansa nimeä, jotka osoittautuivatkin olevan Suomen tärkeimpiä lohijokia. Siinä oli onnellisesti mennyt sekaisin järvet, joet ja luvut. Oppikirjan mukaan Suomessa on noin 190 000 järveä, mutta eihän tuollainen luku kerro lapselle yhtään mitään.

Nykylasten on omaksuttava valtava määrä tietoa pleikkapeleistä, vaatteista, uusimmista trendileluista, musiikista ja elokuvista mikäli mielii pysyä "messissä". Rajansa se on lastenkin aivoilla; miten sinne enää mitään koulussa opetettuja asioita edes mahtuu, jos pitää koko ajan olla ajan hermolla! Esimerkiksi tyttäreni muistaa kokonaisia kohtauksia lempielokuvistaan ulkoa, tunnistaa näyttelijöitä, rakastaa ja kuuntelee monenlaista musiikkia ja haluaisi palavasti ps2:n. Pitäisikö minun siis alkaa rajoittaa tätä (kodistammekin vyöryvää) populaarikulttuurin tulvaa, jotta hän voisi keskittyä tärkeämpiin asioihin, kuten opettelemaan vesistöjä?

Auttakaa nyt joku epätietoista kasvattajaa, joka piiloutuu tällä kertaa nimimerkin "Heitänkö Bratzit roskiin?" taakse.