Myönnetään

Joo joo, olen halpa elitisti. Koska en ole oikeasti rikas, voin tyydyttää piilevää elitismiäni kuvittelemalla löytäväni elitististä elämäntapaa arkipäivän estetiikasta. Toisin sanoen lainailen kirjastosta hyvännäköisiä levyjä ja vaikeatajuisia kirjoja, joita molempia levittelen muka-älykkö-boheemisti kotona sinne tänne ympäriinsä, joko hallitun sekalaisiin pinoihin tai asetelmiin yöpöydälle.

Työpöytäni kuitenkin paljastaa totuuden; kyseessä ei ole boheemi tapa, vaan yksinkertaisesti laiskuus, aikaansaamattomuus ja epäsiisti luonne. No tämähän taas on ristiriidassa äskeisen "arkipäivän estetiikan" kanssa. Josko olenkin esteetikko vain osittain? Silloin tällöin kun huvittaa? Taidankin olla kymmenesosaesteetikko, sadasosaelitisti ja tuhannesosaboheemi. Loppu minuus koostuu pinnallisuudesta, ajattelemattomuudesta, epäröinnistä, ahdistuksesta ja haahuilusta. (Niin ja siitä loputtomasta etsimisestä ja yrittämisestä.)

Loppujen lopuksi eilen lainaamieni levyjen joukosta kuunteluun asti pääsi tiibetiläistä rituaalimusiikkia (ruma kansi!) ja luettavaksi Krishnamurtia (haiseva kirja). Toivoa ehkä sittenkin vielä on.

(Mikä oli tämän kirjoituksen takana? Turhauma työpöydän ylettömään epäjärjestelmällisyyteen; jälleen kerran olen kadottanut tärkeitä muistiinpanoja. Etsiminen pistää ajatukset harhailemaan, joten tuloksena oli sekä sekava postaus että tarpeeton tauko.)