Etsimisestä

Tuumailin eilen kirjastossa käyskennellessäni, että olisikohan sellaista zen-sarjakuvaa olemassa. Astelin kohti sarjakuvahyllyä ja katseeni kohdistui välittömästi Zen comics -albumiin. Että olihan sellainen. Olin jo varautunut tuskalliseen tiedonhakuprosessiin, mutta mitäs sitä turhia tuhlaamaan energiaa moiseen, jos noinkin onnistaa.

Olen usein ennenkin turvautunut samaan taktiikkaan kirjallisuutta etsiessä. Keskityn, kävelen intuitiivisesti ja kas! kopsahdan juuri siihen paikkaan mihin oli tarkoitus ja useimmiten etsimäni löytyy juuri siitä missä ajattelin sen olevan. Samalla tavalla teen tiedonhakua myös kirjoista; avaan kirjan, selailen, silmäilen, pysähdyn ja alan lukea. Usein etsimäni ajatus on juuri siinä. Sellainen tuntuu joskus jopa pelottavalta, mutta useimmiten pelkästään hyvältä. Todennäköisesti kyseessä on monivuotisen opiskelun harjaannuttama mieli, tai sitten ei. Ehkä se on pelkkää sattumaa.

Kotona kadonneiden tavaroiden etsimisessä käytän intuition apuna muistipolkua. Usein se toimii, etenkin jos olen itse ollut tavaraa kadottamassa. Menen ajassa taaksepäin niin kauan kunnes näen minne olen avaimet, pipon tai lompakon laskenut. Tämä ei tietysti toimi jos etsin muiden kadottamia tavaroita; silloin on turvauduttava valokuvanomaiseen muistiin. Käyn läpi aivojeni arkistoissa olevia kuvia kunnes näen kohteen. Toimii ehkä 88 %:lla tarkkuudella (minulla ei ole kovin hyvä muisti.)

Jaahas. Aika hiippailla alakertaa keittelemään kahvit. Sen jälkeen etsin tälle päivälle kaavailemani tekemiset, kirjat ja muistiinpanot. Sitten onkin aika etsiä se ajatuksentynkä, jonka kadotin jo monta päivää sitten.