Ahdistunut nuori

Edellisestä plogitarinastani voisi päätellä, etten ole nuoruudessa ehtinyt juomiseltani muuta tehdä. Todellisuudessa tein monenmoisia juttuja. Päänsekoittamisen ohella harrastin mm. ahkerasti musiikkia. Halusin soittajaksi. Halusin sitä jopa niin kovin, että muut asiat jäivät pitkäksi aikaa taka-alalle. Esimerkiksi peruskoulun olen mennyt kirjaimellisesti lukematta läpi, vaikka olinkin hyvä oppilas.

Jossakin nuoruuteni vaiheessa minusta tuli aktiivinen seurakuntanuori. Uskovaisia sukulaisia tämä harraste miellytti. Olinhan lähempänä pelastusta, vaikka en tietenkään niin lähellä kuin he omassa liikkeessään kokevat olevansa. No, kestihän sitäkin aikansa. Sitten touhu alkoi ahdistamaan. Kaikki ovat kaikkien kanssa niin imelän hyvää pataa ja silti selän takana parjataan ikäviä ihmisiä. Ja uskovaisten eväät ovat yhteisiä...

Suurimman osan nuoruudestani vietin vain tekemällä tavallisen tylsiä asioita. Maalla vaihtoehdot ovat vähissä. Siksi paras vaihtoehto oli useinkin sulkeutua sekä henkisesti mutta myös fyysisesti omaan huoneeseen. Olin ahdistunut nuori.