Hiljaa

Harvinaisen täyteläinen viikonloppu. Olen kai tottunut siihen, että viikonloppuisin saa elää rauhassa, eikä kuluttaa voimia tekemiseen. Perjantaina kävi vieraita, lauantaina siivosin aamupäivän, illalla menimme elokuviin, jonka jälkeen vielä ystävällemme istumaan iltaa. Sunnuntaina piti vielä uskaltautua ulos syömään.

Lauantai-iltana nautin lasillisen (oliko se suuri?) punaviiniä ja kaksi sherrypaukkua. Seurauksena oli jälleen kerran koko sunnuntain kestävä kooma. Olen siinä(kin) mielessä naurettava ihminen, että saan krapulan määrättömän pienestä alkoholimäärästä. Olen täysin vakuuttunut, että elimistöstäni puuttuu se jokin entsyymi, jonka pitäisi pilkkoa alkoholia. Se on juuri se sama, jota ei ole osalla japanilaisia ja saamelaisia.

Oloni on vieläkin jähmeä, hidas ja huono. Pitäisi alkaa ajatella, mutta ei tästä tule mitään. Eilen muuten jälleen kerran muistin, miksi olin aikoinaan vuosia juomatta. Ajatus alkoholittomuudesta on alkanut tuntua viime aikoina yhä paremmalta.
***

Tuleva viikko tuntuu rauhalliselta ja miellyttävältä; kalenterissani ei ole yhtään merkintää. Jos tuo pakkanen hieman laskisi, voisin harkita sitä hiihtämistä ihan tosissaan.