Tuhlattu päivä?

Olen taas onnistunut tuhlaamaan koko päivän aivan turhanpäiväiseen touhuiluun. Olisi siis oikeasti pitänyt laatia kuva-analyysia! Eilen lueskelin vimmalla ”pitäisi-lukea-kirjoja”. Tein merkintöjä, muistiinpanoja, suunnittelin jopa väliotsikoita, vaikka varsinaista tekstiä ei ole vielä pätkääkään. Tänään aioin kirjoittaa. Aivan, ja mitä olen saanut aikaan? Olen harrastanut sisäliikuntaa kuntosalilla (täytyy kuntoilla, että jaksaa kirjoittaa), surffaillut netissä (pitää seurata maailman tapahtumia), lukenut sanomalehden (maailman tapahtumat ovat parempia paperiversiosta luettuna), käynyt kaupassa (joskus sielläkin on käytävä) ja suunnitellut uutta leikkausta hiuksiini (kampaajalle meno edellyttää erityistä suunnittelua).

Jotakuta ihmetyttää, miksi minun täytyy valmistautua perusteellisesti kampaajalla käyntiin. Siihen on todellakin ihan oikea syy. Minua kauhistuttaa joka kerta, kun istun siihen tuoliin ja jätän itseni jonkun toisen ihmisen käsiin. Olin noin kuusi vuotta käymättä kampaajalla. Hankin oikeanlaiset sakset ja äitini toimi kampaajana (joka muuten oli hänen toiveammattinsa ennen kuin hän päätyi ompelijaksi ja sittemmin hoitsuksi). Rahansäästö oli huomattava ja eipä pitkässä perustukassa niin ihmeitä tarvitse tehdäkään. Viime vuonna kuitenkin menin kampaajalle, koska muuan ystäväni sai minut vakuutettua oman kampaajansa vakaasta kädestä ja hyvästä tyylitajusta. Ja huttua! Itse täytyi parsia kotona. Sitten kävin toisen kerran eräällä toisella kampaajalla ja hänen luokseen uskallan mennä jälleen ensi perjantaina. Silti aioin tehdä tarkan visuaalisen esityksen toiveistani, että edes osa niistä toteutuisi.

Niin, alkuperäiseen aiheeseen palatakseni, näin olen päiväni hassannut. Enää ei kovin paljon ehdi tehdä, koska ajattelin mennä katsomaan lellihevostani (taas yksi sijaistoiminto lisää). Ehkäpä inspiraatio iskee yön pimeinä tunteina, kuten niin usein ennenkin...ja aamulla väsyttää. No, ristinsä kullakin.