Viinahuuruinen nuoruus

Vihreä teemuki pohdiskelee mukavaa aikuista viikonlopunviettoa, ilman teiniyden tuomia velvollisuuksia. No olihan se joskus rankkaa olla nuori. Perjantaisin piti mennä kylille kiertämään rundia. Ne, joilla oli auto, kiersivät p****rallia. Kylille pääseminen oli aina oma vaivansa, mutta sinne oli päästävä. Kesäisin ei ollut homma eikä mikään ajaa pyörällä toistakymmentä kilometriä ”elämää sykkivään metropoliin”, mutta talvella kyyti oli keksittävä vaikka kiven alta. Liftaamalla pääsee pitkälle, iItsellä kun ei ollut ajokorttia (ja sitten kun sen sain, en ollut enää kiinnostunut kylillä hengailusta).

Jäätynyttä pussikaljaa, pakkasessa värjöttelyä, vaihtoehtonuorten vaihtoehtoisia tempauksia (joilla ilmeisesti haluttiin vain ravistella ”junttien” turrtuneita skeemoja)... Ja voi sitä sisäistä huvittuneisuutta, kun koulun "suosituin" tyttö oksensi joka viikonloppu sisuksensa ulos.

Lauantai oli oma lukunsa siksi, että sen perinpohjaiseen toteuttamiseen ei aina ollut rahaa eikä välttämättä jaksinkia. Vaikka nuorenahan sitä jaksoi valvoa vuorokaudet läpeensä. Lauantaisin paikallinen nuoriso siirsi itsensä naapuripitäjän diskoon. Osa porukasta kiersi autolla pihaa, osa juopotteli diskotalon takana tai läheisen sillan alla, osa riehui sisätiloissa ja diggaili bändejä. Jos suunitelmissa oli tulevan lauantain vietto kyseisessä paikassa, täytyi juomapuolen järjestely tehdä jo hyvissä ajoin viikolla. Yleensä viina löysi reittinsä jonkun kaverin isoveljenkumminkaiman kautta. Jossakin vaiheessa yläasteella muuan luokkatoverini myi isänsä valmistamaa kotiviiniä pilkkahintaan. Kysyntä oli kova, vaikka maku siinä litkussa ei ollut mikään makuhermoja hivelevä. Kännin sillä silti sai.

Juopottelua ei voinut oikein aloittaa kotona, joten kaikki putelit oli salakuljetettava. Kovilla pakkasilla ulkonajuopottelu ei edes innostanut, joten salakuljetukset oli hoidettava myös diskotalon sisälle. Reppu on liian ilmeinen piilopaikka, joten se kannatti unohtaa. Hyviä paikkoja sen sijaan olivat takin huput sekä takin päällikankaan ja vuoren väli, johon muuten voi piilottaa mitä vain.

Lauantain viettäminen helpottui olennaisesti siinä vaiheessa, kun ystäväjoukkomme alkoi pariutua täysi-ikäisten kanssa. Juomat ja kuljetukset järjestyivät itsestään. Siinä säästyi ulkonavärjöttelyltä, liian nopealta juomiselta (puolikas Koskenkorva alle puolessa tunnissa voi olla kova pala), ärsyttäviltä kännisiltä tuttavilta...No, tässä vaiheessa koko touhu alkoi tuntua jo niin tylsältä. Onneksi säästyin pahimmilta munauksilta. Toisin kävi ystävälleni, joka kerran kotibileiden tuoksinassa huusi naapurin uskovaisen perheen pihalla toljottaville lapsille: ”S****na, täällä ryypätään!”. Että näin fiksua käytöstä...