Pakko retostella

Olen istunut koneella kuusi tuntia gradun kimpussa ilman taukoja. Aivan säikähdin äsken kun vilkaisin kelloa.

Voi että, kyllä olen hyvä! Työssäni on jo 81 valmista sivua. Siitä puuttuu enää kaksi kappaletta, joista toinen on jo puoleksi työstetty. Tottakai edessä on vielä viilaamista, mutta ensimmäistä kertaa tuntuu oikeasti siltä kuin olisin voiton puolella tässä piinaavassa painissa Goljattia vastaan. Luulen saavani käsikirjoituksen valmiiksi kolmen viikon päässä häämöttävään palautuspäivämäärään mennessä.

Köysi kaulan ympärillä alkaa löystyä.

(Oikeasti minulla ei ole mitään syytä retostella, sillä minunhan piti valmistua jo monta vuotta sitten...)