Yöllinen hiki

On hirveää herätä yöllä hikisenä, nousta yhtäkkiä istumaan ja muistaa siinä samassa myös syy tähän kaikkeen.

Ajoin unessani pimeää tietä, yhtäkkiä vastaani ajoi valtava rekka-auto. Ajoin kolarin ja kuolin. Viimeinen asia minkä muistan, oli se riipivä ääni, joka lähtee kun auton pelti taittuu ja menee murskaksi.

Siinä istuin patjalla tuskanhiki valuen selkää pitkin.
***
Jo muutaman päivän ajan eräs menneisyyden muistikuva on vaivannut mieltäni. Ehkä uni liittyy siihen.

Noin yhdeksänvuotiaana näin enoni koiran jäävän rekan alle. Kävelin hiekkaista kotitietäni, leikin koirani kanssa. Kaikki oli hyvin.
Yhtäkkiä pysähdyin ja tuijotin nelostiellä seisovaa koiraa, jonka tunnistin enoni koiraksi. Samalla hetkellä, kun aloin kutsua koiraa luokseni, rekka ajoi sen päälle. Holtittomasti koira poukkoili rekan alla, renkaiden välissä, välillä koskettaen asfalttia. Se ei kuollut heti, vaan jäi makaamaan tielle. Siirsin koiran tien reunaan ja juoksin enoni luo kertomaan uutisen. En saanut sanaakaan suustani, huohotin ja itkin.

Miksi en kutsunut koiraa luokseni? Kaksi sekuntia aikaisemmin, se olisi riittänyt.

***
Kaamosahdistukseni alkaa jälleen pahentua. Pyydän anteeksi kaikilta työtätekeviltä ja raskautetuilta synkkiä juttujani. Ei tässä sentään vielä köyttä olla rasvaamassa.