Kansi

"Äidiltä ei koskaan heru nokkelaa vastausta, hän ei ole sillä tavalla lahjakas."

- J.M.Coetzee: Poikavuodet. 1999.
***

Harhailin kirjastossa. Selailen siellä usein kirjojen selkämyksiä umpimähkään, annan intuition johdattaa. Eilen käteeni tarttui edellä mainittu teos. Takakannen mukaan kyseessä on "eteläafrikkalaisen kirjailijan puhutteleva kertomus lapsuuden lopusta poliittisten ristiriitojen uurtamassa maassa." En olisi ehkä ottanut kirjaa pelkästään tuon tekstin perusteella, sillä olen epäluuloinen ja kapeakatseinen ihminen, mutta kirjan kannessa oli jotain vetovoimaista. Siksi luen kirjaa nyt -ja pidän siitä.

Olen aina valinnut luettavakseni vain hyvän näköisiä kirjoja. Yritin kerran lukea Waltarin Appelsiinin siementä, mutta eihän siitä mitään tullut; käsissäni ollut kappale haisi ja siinä oli ällöttävät kannet. (Luin myöhemmin kirjan kauniimman painoksen.) Haluan, että kädessä oleva kirja kaiken kirjallisen nautinnon lisäksi myös tuntuu hyvältä. Pidän eniten mattapintaisista kirjoista; mattapintainen kansi tuntuu pehmeältä käsissä. Kirjaston kirjat yleensä päällystetään muovilla, ja valitettavasti suuri osa nautinnosta jää kontaktimuovin alle.

***
Joulumieltä nostattavat:
Astrid Lindgren - Ilon Wikland: Melukylän joulu.
Sven Nordqvist: Viiru ja Pesonen saavat jouluvieraita.
Sinikka ja Tiina Nopola: Heinähattu ja Vilttitossu joulun jäljillä.