Kotitaloustyöterapiaa

Taloustyöt vievät uskomattoman paljon aikaa. Siivosin kaksi tuntia enkä silti saanut kaikkea tehtyä. En jaksanut jatkaa. Vielä täytyy pyykätä. Tuntuu siltä, että hyvää aikaa menee hukkaan. Siivouksen tai pyykkäämisen voisi unohtaa ja tehdä jotain hyödyllistä.

Kodinhoito on kummallinen juttu. Kiireisimpään tenttiaikaan tai esseesuman edessä tuntuu hyvin houkuttelevalta ryhtyä siivoamaan. Eikä se ole mitään pientä imurointia. Silloin kierretään kämppä nurkkia myöten hammasharjan kanssa, pölyt pyyhitään, kaapit järjestetään, matot tampataan, tyynyt ja peittot tuuletetaan...Kun siivoukseen olisi varsinaisesti aikaa, kuten tänään, ei sitä sitten jaksa. Pakon edessä tartuin moppiin. Onpahan ainakin puolet vähemmän kissankarvoja ilmassa.

Siisti koti on mukava. Pidän järjestyksestä. En kuitenkaan toteuta määrätietoisesti viikkosiivousta. Kaaoksen täytyy saavuttaa tietty piste, ennen kuin se alkaa häiritä ajatuksia. Siivoaminen ja paikkojen järjestäminen on minulle eräänlaista terapiaa. Ympäröivän sekamelskan hallinta tuo jotain hallintaa myös harhailevaan mieleen.

Ai niin, jo kolmas ensilumi suli tänään. Nyt sataa vettä. Murjotan.