Yritelmiä

Päiväni ovat yhtä suurta yritelmien ketjua. Aamuisin yritän nousta ylös pirteänä. Samoin yritän aina huonolla menestyksellä syödä hyvän ja tukevan aamupalan, koska joskus sanottiin, että aamupala on päivän tärkein ateria. Toisinaan yritelmä kaatuu siihen, ettei väsyneenä yksinkertaisesti huvita kaivaa kuivaa ruisleipää kaapista. Toisinaan sitä leipää ei edes ole, joten silloin ei tarvitse edes yrittää.

Aamupäivisin yritän tehdä tehokkaasti töitä. Toisinaan onnistun, toisinaan jää sekin yritykseksi. Aina kostautuu aamupäivän laiskuus, ja menee ilta töiden parissa.

Keskipäivällä yritän käydä hakemassa postin. Usein yksinkertaisesti unohdan sen, sitten saan kuulla, että "eikö taaskaan ole postia haettu, mitä olet tehnyt koko päivän?" Aivan kuin postin hakemiseen menisi koko päivä.

Iltapäivällä yritän olla kunnon ihminen. Yritän tehdä maukasta ruokaa, siinäkin usein epäonnistuen. Itse asiassa inhoan ruoan tekemistä, ja kaupassakäyntiyritykset tyrehtyvät usein lähikaupan suppeahkoon antiin. Siinä on niin sanotusti armoilla, kun yrittää siwan einestiskillä miettiä päivän menua. Ei auta alkaa keksiä mitään outoa, kun tarjolla on sitä samaa.

Vapaa-ajalla yritän harrastaa mieltä piristäviä asioita. Paitsi liikuntaa. Se jää aina yritykseksi. Eilenkin yritin lähteä lenkille kolmen tunnin ajan. Lopulta en lähtenyt lenkille, mutta kävin luistelemassa. Oli sekin sentään jotain!

Vanhetessa tv:n ääressä vietetyt illat jäävät niin ikään yritelmiksi. Yritän katsoa uusintoja, kyllästyn. Yritän katsoa jotain uutta amerikkalaista sarjaa, menee hermot. Sitten väsyneenä yritän lukea jotain illanpäätteeksi. Yöllä yritän nukkua, jotta jaksaisin valvoa taas seuraavan päivän.