Tökötit ja muut ahdistuksen aiheuttajat

Lorem ipsum mietti kuinka oikeasti hengitysvaikeuksista kärsivät ihmiset selviävät. Oikeasti hengitysvaikeuksista kärsivänä voin todeta, että vaikeaa on.

Vanhemmiten olen jo oppinut välttämään paikkoja, joissa hiuslakkaa ja hajusteita käyttävien ihmisten osuus on liian suuri. Mikäli jostain syystä joudun hiuslakkapilven keskelle, seurauksena on keuhkoputken ahtauma (=ahdistus), huimaus ja paha olo. Toki tämä voi olla myös psyykkistä, sillä yleensä ottaen liikaa hajusteita käyttävät ihmiset ovat niitä, joista en erityisemmin välitä muutenkaan.

Usein pelkkä eläimen näkeminen saa minussa aikaan voimakkaan inhoreaktion. Se lienee varsin ymmärrettävä puolustusmekanismi, joka on kehittynyt pikku hiljaa allergian myötä. En siis mene lähellekään eläimiä, jollei ole aivan pakko. Ja jos on pakko, niin yleensä alan inhota myös sitä ihmistä, joka on tämän eläimen seurassa. Tästä on luonnollisesti ollut seurauksena sosiaalisen piirini kaventuminen entisestään.

Uravalinta onkin sitten jo vähän vaikeampi juttu. On yllättävän paljon ammatteja, joita en voi edes harkita. Työn pitäisi olla mielellään siistiä sisätyötä, ei pölyä tai eläimiä ympärillä. Eikä työkavereilla saisi olla lemmikkejä, puhumattakaan siitä tököttien käytöstä.


Saas nähdä mihin tässä vielä joutuu tämän ahdistuksen kanssa.

Olotila:
"Oh no
Feels like I'm falling away from myself."

(Ours: Precious. 2002.)