"PÖLJÄN ÄIJÄN POLKKA"

Pieni klarinettipoika asteli tomerasti tunnille. Hän otti tavaroita laukustaan ja avasi soitinkotelon. Samalla hän kertoi hyvin aikuismaiseen sävyyn tehneensä edellisen illan sävellystöitä. Niitä kun oli jäänyt hieman rästiin. Kuulisin siis kaksi uutta sävellystä. Ensimmäinen on neljän tahdin mittainen, nimeltään ”Huvikseen tehty laulu”. Toinen sävellys oli selvästi mietitty juttu. ”Pöljän äijän polkka” alkoi jalan voimakkaalla tahdin paukutuksella. Neljään tahtiin oli saatu mukaan pelimannimeininki ja mielipuoliselta kuulostavat sävelkulut. Minä mykistyin tämän taiteen äärellä, ihan oikeasti. Kuka aikuinen uskaltaisi esittää mokomaa? Aikuiset haluavat aina olla niin hyviä ja täydellisiä. Epäonnistumisen pelko on suunnaton, vaikka sitä ei aina itsessään huomaa. Muistutan itselleni lähes päivittäin, että erehtyminen ei todellakaan ole pahinta mitä maailmassa voi tapahtua. Sitä on kuitenkin niin vaikea ymmärtää todeksi.

Haluaisin säveltää Pöljän äijän polkan.