Aina sama juttu

Taannoin televisiossakin esitetty Konttorirotat (Office Space, 1999) on mainio elokuva. Eräällä elokuvan hahmolla ja minulla on jotain yhteistä. Hahmon nimi on elokuvassa Michael Bolton, ja hän saa kuulla kommentteja nimestään koko elokuvan ajan.

Minulla on sukunimi, jonka säilytin mennessäni naimisiin. Meitä ei ole kovin montaa; Suomessa sukunimeämme kantaa 45 ihmistä. Yhteensä meitä on väestörekisterikeskuksen mukaan 47, eli kaksi heeboa asustelee ulkomailla.

Kovin on vähän. Jos vähennän 45:stä lähimpään perhepiiriini kuuluvat henkilöt, jäljelle jää 36 saman sukunimen omaavaa ihmistä. Näitä ihmisiä en tunne.

Eräs sukunimeämme kantanut ihminen oli/on kuuluisa taiteilija. Lähes poikkeuksetta jokainen uusi tapaamani ihminen (mikäli tietää tämän taiteilijan) kysyy sukulaisuussuhdettani tähän ihmiseen. No, en ole sitä koskaan selvittänyt, niinpä puhelen suhteettoman sekavia juurettomuudestani ja vaivihkaa käännän puheenparren muihin asioihin, kuten säätilaan.

Olen jo yli kohta kolmenkymmenen vuoden ajan joutunut selittelemään nimeäni välillä jopa täysin tuntemattomille ihmisille. Onkohan muilla sukulaisillani sama ongelma? Eipä ole tullut koskaan puheeksi. Eipä tietenkään, meillehän tämä nimijuttu on niin itsestäänselvä; emme kai kysele toisiltamme, että oletko sinä veljeni sukua sille kuuluisalle taiteilijalle?!