Mukava paikka ja tapaus, jonka olisi ollut parempi olla tapahtumatta
1. Mukava paikka
Kotona ollessa on mukava lueskella kirjaa uunin edessä ruoan valmistumista odotellessa. Välillä voi vilkaista uuniin nousematta, nauttia kypsyvän aterian tuoksusta ja -mikä parasta-siinä on lämmintä.
2. Sieluni tuomioksi nautittu
Pyhäinpäivänä kirkossa ollessani päätin käydä ehtoollisella. Vakain askelin astuin eteenpäin, puhdistin mieleni ylimääräisestä roskasta ja kävelin eteenpäin vastaanottamaan elämän leipää ja viiniä. Keskityin - keskityin - ja epäonnistuin.
Päästin katseeni harhailemaan. Näin ympärilläni kumaraisia vanhuksia, alaspäin kääntyneitä suupieliä, vapisevia käsiä. Kaikki se vakavuus, ihohuokosista tihkuva synnintuska, viidennen penkkirivin voimakkaana ja hartaana kuuluva virrenveisuu alkoi kerääntyä pieniksi kupliksi vatsanpohjaani. Jännitin kasvolihaksiani, jotten olisi hymyillyt.
Polvistuin alttarille, täysin valmistautumattomana tähän pyhään toimitukseen. Kuiva ja mauton öylätti suussani näin viininjakajapapin lähestyvän. Varovasti hän kaatoi pikariin pisaran juomaa, nosti tuon äärettömän väsyneen ja lähes tuskaisen empaattisen katseen minua kohti ja lausui hiljaa: "Täss on jeesuksen ristuksen veri - syvä huokaus ja pitkähkö tauko - sinun erestäs annettu.."
Silloin se tapahtui. Juuri kun olin kulauttanut viinin suuhuni, kuplat nousivat hallitsemattomasti ylös ja tyrskähtivät ilmoille suustani aiheuttaen hämmennystä ja paheksuntaa vierustovereissa. Leukapieltä pyyhkien nousin kiireesti ylös, tein ristinmerkin ja kumarsin.
Jatkoin virrenveisuuta ja ajattelin kuolleita, kuten pyhäinpäivänä sopii.
Kotona ollessa on mukava lueskella kirjaa uunin edessä ruoan valmistumista odotellessa. Välillä voi vilkaista uuniin nousematta, nauttia kypsyvän aterian tuoksusta ja -mikä parasta-siinä on lämmintä.
2. Sieluni tuomioksi nautittu
Pyhäinpäivänä kirkossa ollessani päätin käydä ehtoollisella. Vakain askelin astuin eteenpäin, puhdistin mieleni ylimääräisestä roskasta ja kävelin eteenpäin vastaanottamaan elämän leipää ja viiniä. Keskityin - keskityin - ja epäonnistuin.
Päästin katseeni harhailemaan. Näin ympärilläni kumaraisia vanhuksia, alaspäin kääntyneitä suupieliä, vapisevia käsiä. Kaikki se vakavuus, ihohuokosista tihkuva synnintuska, viidennen penkkirivin voimakkaana ja hartaana kuuluva virrenveisuu alkoi kerääntyä pieniksi kupliksi vatsanpohjaani. Jännitin kasvolihaksiani, jotten olisi hymyillyt.
Polvistuin alttarille, täysin valmistautumattomana tähän pyhään toimitukseen. Kuiva ja mauton öylätti suussani näin viininjakajapapin lähestyvän. Varovasti hän kaatoi pikariin pisaran juomaa, nosti tuon äärettömän väsyneen ja lähes tuskaisen empaattisen katseen minua kohti ja lausui hiljaa: "Täss on jeesuksen ristuksen veri - syvä huokaus ja pitkähkö tauko - sinun erestäs annettu.."
Silloin se tapahtui. Juuri kun olin kulauttanut viinin suuhuni, kuplat nousivat hallitsemattomasti ylös ja tyrskähtivät ilmoille suustani aiheuttaen hämmennystä ja paheksuntaa vierustovereissa. Leukapieltä pyyhkien nousin kiireesti ylös, tein ristinmerkin ja kumarsin.
Jatkoin virrenveisuuta ja ajattelin kuolleita, kuten pyhäinpäivänä sopii.
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home