Outo paljastus

Erästä sarjakuvalehteä mainostettiin taannoin: "Oletko kuullut tyypistä joka ei olisi koskaan lukenut Aku Ankkaa?" Mielestäni mainos oli varsin onnistunut, sillä minulle ei ainakaan tullut yhtään akuankatonta ihmistä mieleen. Näytin tätä mainosta myös äidilleni, joka tuhahtaen totesi, ettei ole koskaan koskenutkaan tuohon lehteen.

Siis mitä?! Äitini ei ole koskaan lukenut Aku Ankkaa? Yritin väittää vastaan: kai hän nyt on sentään lukenut sitä joskus minulle ja veljelleni? Ei ole, ei koskaan. Itse asiassa hän inhoaa koko lehteä. Tässä taas vahva todiste kasvatuksen valtavasta vaikutuksesta ihmiseen; minäkään en lue akua, enkä erityisesti pidä siitä. Mitenkähän on veljeni laita? Täytynee ottaa asia oikein puheeksi.

Tänään odottelin tytärtäni koulusta, istuskelin autossa ja pyörittelin peukaloita. Aikaa oli, ja se kului hitaasti. Etupenkillä lojui kirjastosta lainattu Aku nro 11 / 2002, kannessa Milla Magia (suosikkini lapsuudesta). Vastentahtoisesti tartuin lehteen ja aloin lukea. Don Rosan käsikirjoittama ja piirtämä Unohda koko juttu!-tarina imaisi mukaansa ja pian huomasin hekottelevani suureen ääneen Akun ja Roopen toilailuille. Millan noituus sai molemmat unohtamaan aina seuraavan asian, joka lausuttiin heidän nimensä jälkeen. Välillä jompi kumpi tai molemmat unohtivat mitä tarkoittaa "portaat", "ovi", "kävellä" tai "puhua" ja luonnollisesti seurauksena oli käsittämätön kaaos!

Don Rosa osaa.

En silti vieläkään pidä Plutosta, ällöttävästä koninkaulusäijästä jonka nimeä en muista tai Minnistä.