Ajan ryntäys

Joinain hetkinä aika tuntuu menevän eteenpäin valtavina harppauksina. Sellainen tapahtui tänään, kun kuulin tyttäreni puhelimesta viestin merkkiäänen ("piip-piip"). Hän sai tekstiviestin POJALTA, joka kysyi: "Alatko mun kaa väleihin, jos alat niin älä kerro kenellekään." Apua, tähänkö on tultu NYT JO!
Tämä ei ole askel pelkästään tyttärelleni, vaan myös minulle. Olen askeleen lähempänä sitä hetkeä, jolloin lapsemme ei enää asu kanssamme. Olen askeleen lähempänä sitä päivää, jolloin tuijotan tyhjää huonetta. Siihen on vielä vuosia (toivottavasti), mutta tätä vauhtia jatkaen tuo päivä tulee liian pian.