Yötyöläisen elämä

Huomenta vaan teillekin. Näin neljän tunnin unien jälkeen maailma näyttää aivan erilaiselta, kuin silloin aiemmin, jolloin olin valvonut jo pitkälti toista vuorokautta. Vaikka minulla valvominen onnistuu ihan itsestään. Se on sama juttu, kun juostessakin, että kun ylittää sen yhden rajan, niin sen jälkeen sitä samaa voisi jatkaa loputtomasti. No myönnetään, että työvuoron pari viimeistä tuntia alkoivat jo olla hyvin erikoisilla keskustelunaiheilla rikastettuja ja kotisohvalla pitäessäni itseni vielä vähän aikaa hereillä, näin silmissäni kirkkaita pilkkuja ja esineet tuntuivat liikkuvan kuin itsestään...Istuminen oli virhe. Täytyi alkaa pieni puuhastelu, että pysyi virkeänä. Olinhan menossa pitämään soittotuntia yhdeksästä kymmeneen... Kymmenen jälkeen olin taas kotimatkalla ja pumpattu niin äärilleen uutta energiaa, että tuntui turhalta edes ajatella nukkumista. Kuitenkin sanottakoon, että en silti pysty muistamaan hetkeä, jolloin vihdoin painoin pääni pielukselle ja nukahdin.