Säikkyläinen

Puhelin soi. Säikähdän kuollakseni. Sydän hakkaa ja kädet alakavat täristä. No, äitihän se vain oli, mutta ei saisi soitella näin yllättäen. Ilmoittamatta. Kuten ei olisi saanut se muuan ihminen hetki sitten kiipeillä tuonne katolle. Ilmoittamatta. Varsinkin, kun aikomuksenaan oli vetäistä rälläkällä pala kattopeltiä irti. Tai ainakin siltä se toimitus kuulosti, kun säikähdykseltäni selvisin. Ja kuinka pelottavalta voi myös kuulostaa hiljaisuuden rikkova tekstiviestin piippaus. Sydän otti taas ylimääräisiä lyöntejä. Huh. Se on tämä väsymys, kun panee ihmisen sekaisin. Tekstiviesti oli hyvältä ystävältäni, kauneuden ammattilaiselta. Kuin tilauksesta. Hän oli opetelemassa uuden myyntiartikkelin käyttöä ja pyysi minut kokelaaksi. Toki oli jo itseensä sitä testannut, mutta niinkuin varmuuden vuoksi vielä minuun ennen oikeita asiakkaita. Pääsen siis ruskettumaan iliman aurinkoa tällä viikolla.