Ne oudot äänet ja ihmeelliset kuviot näkökentässä

Taloustöihin saa kulumaan uskomattoman paljon aikaa. Minulta siihen meni eilen koko aamupäivä. Aloitin yhdeksältä ja lopetin vähän ennen kahtatoista. Imurointia, pölyjen pyyhkimistä, lattioiden pesua, pyykkäämistä, vessan siivousta... Ja kaupassakin täytyi käydä. Silloin kello oli jo yli yhden. Tavoistani poiketen en mennyt lähi-Valtsuun, vaan menin markettiin. Ajattelin lapsellisesti, että sieltä löytäisi jotain parempaa. Useimmat luultavasti ajattelevat, että kyllähän isossa kaupassa täytyy olla parempaa, kuin lähikaupassa. Markettimatkan jälkeen katsoin kassiin ja siellä näytti olevan sitä samaa perussettiä, kuten ennenkin. Leipää, juustoa, jogurttia, kurkkua...Miten olin saattanut unohtaa oman lähikauppani, vaikka muulloin kannatan sitä jo pelkästään periaatteen vuoksi. Sitä paitsi, minun lähikauppani on loistava. Harva lähipulju myy viininlehtikääryleitä.

***

-Sulle tulee kiire, kello on jo 22 minuuttia yli.

-Ei...eihän tästä mene kuin alle kymmenen minuuttia kävellen

-No menee varmasti vartti, vähintään se kymmenen.

-Kahdeksan riittää, moi!

-Moi!

Tekstiviesti myöhemmin: ”Meni muuten seitsemän minuuttia. Kävellen. Valoissa pysähdyin kahdesti.”

***
Heräsin yöllä omituisiin ääniin, jotka todistettavasti kuuluivat pääni ulkopuolelta. Pihalla touhuttiin jotain omaperäistä viiden aikaan aamulla. Toinen kissoista hyppäsi viereeni ja halusi tulla keikaroimaan minulle pimeässä. Silittelin sitä ohimennen. Silmissäni alkoi vilistää pieniä kirkkaita palloja. Unisena ehdin jo ajatella, että silmissäni on jotain vikaa tai että nyt pyörryn. Olo tuntui kuitenkin normaalilta, vaikka pienet siniset valonläikähdykset jatkuivat. Heräsin lopullisesti ja tajusin niiden pienten sinisten valojen olevan sähkönpurkauksia, jotka olivat peräisin kissan turkista. Villin näköistä, mutta ei ilmeisesti haitannut kissaa lainkaan.