Kadonneet jouluvalot

Tuntuu, kuin en olisi nukkunut kymmeneen vuoteen, vaikka eilisen päivän vietin enemmän tai vähemmän vaakatasossa. Viiden aikaan lähdin ulos reipastumaan, mutta jo kymmeneltä olin taas valmis yöunille. Kammottava väsymys alkoi siitä, kun lauantaisen pikkujoulujuhlan päätteeksi kotimatkalla tajusin taksikuskin toivottavan hyvää huomenta eikä suinkaan iltaa. Väsymys. Se sitten on kai selvä merkki vanhuuden lähestymisestä. Toisaalta, kun vanhenee tarpeeksi, niin jo vain taas jaksaa valvoa yökaudet. Ainakin, jos olen yhtään sukuuni tullut.

Tämä aamu on ollut unen ja valveen välimailla hoippumista, mutta yritän sitkeästi pitää itseni mieluummin valveen puolella kuin unessa. Voi kuinka olisikaan mukava kallistua tuohon sohvalle pitkäkseen...edes hetkeksi. Mutta ei. Sentään joku kuri ja järjestys oltava ihmisen elämässä.

Ulkona on kuitenkin lumi maassa ja pakkasta. Panin jo yhdet jouluvalot esille. Toisia en löytänyt. Harmi. Ne olisivat ne hienot punaiset.