Can I play with madness

Pää on täynnä sekavia ja lyhyitä ajatuksia, joista en saa mitään tolkkua. On helppoa olla ajattelematta mitään. Pelkkää huminaa vain ja välillä yksittäinen huomio ympäristöstä. Kuten se, että ensi viikolla tähän aikaan joulupukki on jo käynyt. En ole vielä osannut edes odotella joulumieltä, mutta niinpä vain perjantaina tuntui hetkellisesti siltä, kun ostin pari lahjaa. Kammottavaa tunnustaa, että ostamisesta tuli jouluinen olo...Mutta ostinhan sentään lahjoja, enkä edes itselle. Kummipojalle merirosvolaivan. Olisin mielelläni ostanut sellaisen pienen kitaran, johon kuului vahvistin ja mikrofoni, mutta ajattelin siirtää kuitenkin tuonnemmaksi. Itse kyllä sain kitaran joululahjaksi 3-vuotiaana, jota sitten hartaudella rääkkäsin. Jouluisiin valokuviin on myös ikuistettu minut kuusen juurella kitarani kanssa asiaan kuuluvassa haara-asennossa ja takakenossa mukasoittamassa.

Kadonneet jouluvalotkin sitten löytyivät. Eivät ne varsinaisesti hukassa olleet, mutta jotenkin väärässä paikassa. Viime aikoina kissaherrat ovat kuitenkin olleet niin lapsuustunnelmissaan, että kaikenlaiset sähköjohdot ovat joutuneet koville. Siksi siis nämä kadonneet valot kävivät tarpeettomiksi. Myin ne ystävälleni käypään hintaan. Ystäväni tosin epäili aluksi, että niinköhän hänellä on käyttöä punaiselle, sydänvaloketjulle. Koska olen opiskellut myös joitakin opintoviikkoja markkinointia, ei myyminen ollut mikään ongelma. Tarvittiin vain hyvä mielikuva. Sanoin ystävälleni, että näillä valoilla on mukava houkutella naisia vierailulle, kun voi sitten istuskella tai... no, oleskella miellyttävässä tunnelmavalossa. Ja kaupat syntyivät. Ostin itselleni tilalle uudet ja myös punaiset, joissa johdon päässä keikkuu se tarpeellinen muuntaja.
***
Kuinka kauan pitää kuunnella yhtä ja samaa radiokanavaa tai Iron Maidenia, että sekoaa?