Nukkuessa moni on kuollutkin

Kun valvoo yli vuorokauden, niin voi vain miettiä, että kannattaako enää edes nukkua. Hyvin pärjää näinkin. Lauantaiaamuna puoli kuuden aikaan nojailin keittiössä ja tuumailin, että joko aloittaisin tämän päivän samantien vai yrittäisinkö sittenkin nukkua. Ei minua varsinaisesti nukkuminen kiinnostanut, mutta ajattelin, että se olisi järkevää ja niin kuuluisi tehdä. Nukuin kolme tuntia ja heräsin siihen, kun sänky liikkui omituisesti. Suljin vain silmäni ja nukuin kaksi tuntia lisää. Siinä ajassa sänky oli rauhoittunut ja uskalsin nousta ylös. Paskapuhetta, että muka krapula. Se on vain tämä alkava flunssa. Perjantaina päätimme tosin lääkitä hiljaiseksi parin naisen köhäräkäduon. Sopiva lääke sisälsi kirkasta viinaa, karpalolikööriä, erittäin terveellisiä syksyn sadon puolukoita ja tietysti terveysvaikutteista kivennäisvettä. Ja täytyy sanoa, että olipa toimivaa troppia. Virallisesti sairauslomalla oleva ystäväni parani kertaheitolla ja minä tuskin olen muistanut flunssaani. Reippaana siivosin, tein ruokaa ja vaikka ratsastus kävi vanhan voimille, selvisin siitäkin erinomaisesti. Se on vain se pirullinen flunssa, joka nakertaa.

Myöhemmin lauantaina ystävä soitti ja pyysi lenkille. Halusi purkaa mieltään. Oli tuoksahtanut koko päivän vanhalle viinalle ja riekkunut anoppinsa kanssa aamusta asti. Siinähän se meni.Aika ja matka. Viisitoista kilometriä ja hervotonta naurua kaikki tyynni. Täytyi analysoida koko mennyt 24:n tunnin tapahtumaketju.