30.9.05

Aamutoteamus

Taas on perjantai. Viikon alussa luulen, että aikaa on runsaasti ennen seuraavaa perjantaita ja viikonloppua. Ehdin tehdä, mennä, tulla, toimittaa, käydä, aikoa, valmistaa, suunnitella...Mutta taas on perjantai. Tänään on toki päivä melkein alussa ja käyttämättä, mutta tuskin silti teen mitään maailmaa mullistavia tekoja. Nyt siis olisi elämäni tilaisuus aloittaa tuon ikuisesti riippana roikkuvan tenttikirjan lukeminen. Se oli nimittäin tämän viikon päätavoitteeni. En kuitenkaan ehtinyt (lue: ei huvittanut). Ei minulla aika ole pitkäksi käynyt, ei. Olen loistava siinä, että osaan täyttää päiväni kaikenlaisella näpertelyllä ja tärkeänä olemisella. Ja niin on taas yksi päivä elämästä ohitettu. Mitä siitä jäi minulle? Paitsi päivää vanhempi keho, jossa silmänympärykset näyttävät joka syksy olevan aina vain ryppyisemmät. Näin muutaman huonosti nukutun yön jälkeen silmäpussien olemus vaikuttaa jo pelottavan pysyvältä. Onneksi minä en kaljuunnu.

2 Comments:

Anonymous Anonyymi said...

Oli pakko aloittaa päiväkirjan pitäminen juuri tuon saman ilmiön takia: kun ei oikein sieltä muurahaisperspektiivistä näe, että mitä elämällään tekee. Päiväkirjaan voi perustella, miksi tämäkään päivä ei taas ollut turha, miksi se ei ollut vain jälleen yksi askel kohti loppua.

Laura
www.melankolia.net/loremipsum

12:42 ip.  
Anonymous Anonyymi said...

I really appreciate people like you who take their chance in such an excellent way to give an impression on certain topics. Thanks for having me here.

7:23 ip.  

Lähetä kommentti

<< Home