Vuosikymmenen kulumista odotellessa

Jo on taas mennyt päivä näperrellessä yleishyödyttömien asioiden parissa. Edellinen lause ei ollut valitus, vaan erittäin tyyni ja rauhallinen toteamus.

Eilinen päivä meni flunssahuuruissa. Niiden läpi katselin Pahan kasvatuksen (oikeasti suomennettuna Huono kasvatus, mutta jostain syystä haluan kutsua sitä Pahaksi), Tullyn (nukahdin kesken, mikä ei tehnyt hyvää elokuvan roolihahmoihin syventymiselle tahi juonikehittelylle) ja Hain tarinan.
***
Kirjastossa luin hs:n kuukausiliitteestä (08/2005) kirjailija Mantilan -paremmin tunnettu kenties elokuvistaan , joista Ystäväni Henryä en ole nähnyt- toteavan:

"Minun elämäni on aina ollut sellaista hoipertelua, aivan kuin olisi koko ajan vähän päissään."

***
Ja tuo otsikko (meinasipa tulla tosikko) viittaa kypsymättömään mielenlaatuuni, suoranaiseen vastuuttomaan lapsellisuuteen, joka pyrkii aiheuttamaan hetkittäin epätasapainoa elämässäni. Ajattelen olevani kymmenen vuoden kuluttua kaikin puolin parempi ihminen. Pari vuosikymmentä siihen vielä lisää ja olen kuollut. Sitäkin odotellessa.