Huopatossutehtaalla
Eipä ole pahemmin ihmisiä näkynyt tänään (neljä nähtyä, joista kaksi oli aamuisia perheenjäseniä ja yksi työkaveri).
Luulisi että tämmöisessä hiljaisuudessa ja rauhassa saisi ajateltua hienoja ja monimutkaisia aivoituksia. Eipä se ole noin yksinkertaista, päinvastoin. Ajatukset lähtevät kaikessa kurittomuudessaan omille teilleen, tekevät koukeroisia kierroksia ties missä, palaavat takaisin ja aiheuttavat joko hyvää tai pahaa mieltä. On toki myös neutraaleja ajatuksia, kuten sää tai vaatteet. Mutta kuka niitä nyt erityisesti jaksaisi ajatella. Etenkin kun en voi tuolle säälle mitään (siis sää on hyvä, ei siitä ole mitään valittamista) eikä ole rahaa ostaa vaatteita (niitäkin on tämän hetkisiin tarpeisiin).
Tänään kuuntelin ennen töihin tuloa Nirvanan Nevermindia, söin lakritsikissoja ja täytin ristisanatehtävää. Oloni oli seesteinen ja perushyvä. Tuollaisia hetkiä soisin muillekin ihmisille, mutta myös itsellenikin (koska oma napa on lähin) useammin. Yleensäkin yksinkertaisiin ja karun arkisiin hetkiin tulisi osata suhtautua oikeanlaisella vakavuudella. Huippuhetket -niin hyvät kuin huonot- tulevat ja menevät, niitä voi ehkä muistella jos välttämättä haluaa, mutta tavallisuudesta nauttiminen on jo oma taiteenlajinsa sinänsä.
(Tulikohan nyt kirjoitettua harha-ajatus? Eihän tavallisuudesta tarvitse nauttia, miksi pitäisi? Ehkä siihen on vain suhtauduttava neutraalisti.)
***
Tuosta Nirvanasta nousi mieleeni muistikuva epävarmasta, nahkatakkiin ja maihareihin pukeutuneesta teinistä. Olin täynnä angstia (mutta niinhän kaikki teinit ovat) ja surua (kuten kaikki angstiset teinit). Pidin Nirvanan musiikista ja kerran ollessani ystävättärieni luona istumassa iltaa, annoin illan emännälle äänittämäni Nirvanan Nevermindin kasettisoittimeen ujutettavaksi. Musiikki nostatti vastalauseiden vyöryn, ja hetken päästä kuuntelimme jotain ihme poppia, joka taisi olla Midnight Oilia tai sitä, joka esitti biisiä Africa... oliko se joku Toto? Syystä tai toisesta en kyennyt muodostamaan iltaa istuneiden kanssa pysyviä ystävyyssuhteita.
Lisää paljastuksia tylsääkin tylsemmästä menneisyydestäni luvassa tulevissa kirjoituksissa.
Luulisi että tämmöisessä hiljaisuudessa ja rauhassa saisi ajateltua hienoja ja monimutkaisia aivoituksia. Eipä se ole noin yksinkertaista, päinvastoin. Ajatukset lähtevät kaikessa kurittomuudessaan omille teilleen, tekevät koukeroisia kierroksia ties missä, palaavat takaisin ja aiheuttavat joko hyvää tai pahaa mieltä. On toki myös neutraaleja ajatuksia, kuten sää tai vaatteet. Mutta kuka niitä nyt erityisesti jaksaisi ajatella. Etenkin kun en voi tuolle säälle mitään (siis sää on hyvä, ei siitä ole mitään valittamista) eikä ole rahaa ostaa vaatteita (niitäkin on tämän hetkisiin tarpeisiin).
Tänään kuuntelin ennen töihin tuloa Nirvanan Nevermindia, söin lakritsikissoja ja täytin ristisanatehtävää. Oloni oli seesteinen ja perushyvä. Tuollaisia hetkiä soisin muillekin ihmisille, mutta myös itsellenikin (koska oma napa on lähin) useammin. Yleensäkin yksinkertaisiin ja karun arkisiin hetkiin tulisi osata suhtautua oikeanlaisella vakavuudella. Huippuhetket -niin hyvät kuin huonot- tulevat ja menevät, niitä voi ehkä muistella jos välttämättä haluaa, mutta tavallisuudesta nauttiminen on jo oma taiteenlajinsa sinänsä.
(Tulikohan nyt kirjoitettua harha-ajatus? Eihän tavallisuudesta tarvitse nauttia, miksi pitäisi? Ehkä siihen on vain suhtauduttava neutraalisti.)
***
Tuosta Nirvanasta nousi mieleeni muistikuva epävarmasta, nahkatakkiin ja maihareihin pukeutuneesta teinistä. Olin täynnä angstia (mutta niinhän kaikki teinit ovat) ja surua (kuten kaikki angstiset teinit). Pidin Nirvanan musiikista ja kerran ollessani ystävättärieni luona istumassa iltaa, annoin illan emännälle äänittämäni Nirvanan Nevermindin kasettisoittimeen ujutettavaksi. Musiikki nostatti vastalauseiden vyöryn, ja hetken päästä kuuntelimme jotain ihme poppia, joka taisi olla Midnight Oilia tai sitä, joka esitti biisiä Africa... oliko se joku Toto? Syystä tai toisesta en kyennyt muodostamaan iltaa istuneiden kanssa pysyviä ystävyyssuhteita.
Lisää paljastuksia tylsääkin tylsemmästä menneisyydestäni luvassa tulevissa kirjoituksissa.
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home