Pientä puuhastelua

Vastoin kaikkia odotuksia päivä on mennyt kohtuullisesti. Puuhasteltavaa on riittänyt. Ihan itseäkin ihmetyttää oma aikaansaavuus. Ehkä se on vain pelkkää paniikintunteen lykkäystä tuonnemmas. Sitä se on.
***
Aina välillä, eilenkin pyöräillessä, tulee mieleen se kuinka tyhmä on, kuinka paljon viisaampia kaikki muut, kuinka itse on huono kaikessa mitä tekee ja kaikki muuta osaavat kaiken paljon paremmin kuin itse ikinä voisi kuvitellakaan. Jos tuollaisen ajatusketjun päästää etenemään, on sen pysäyttäminen ennen pitkää melko tuskaista. Jossain vaiheessa ei enää näe edes mitään syytä olla ajattelematta noin, koska se on niin turkasen totta. Asiaa pahentaa vielä se, jos päästää tuon vaikuttamaan tunnetasolle. Sitten alkaa ahdistaa koko ihmisenä oleminen, eikä kohta jaksa enää edes pyörällä polkea, kun kaikki energia menee turhan vatvomiseen. Sitten sitä älyää, ettei tässäkään ole nyt mitään järkeä tätä miettiä, kun ei se vie loppujen lopuksi yhtään mihinkään. Alkaa keskittyä hengittämiseen, siihen kuinka jalat polkevat pyörää eteenpäin, tuossakin pellon laidassa kasvaa ties mitä ohraa ja tuolla istuu harakka. Huomaamatta on kotona, puuhastelee kotitöitä ja näin on jälleen kerran välttynyt hajoamiselta.