Välillä tulee lunta taivaan täydeltä

Huomasin toissapäivänä sisäisen kelloni olevan noin kuukauden jäljessä. Ja tämä ei siis tarkoita sitä naisten kiertoa, vaan yksinkertaisesti sitä, että mielessäni en edelleenkään ole päässyt edes pääsiäiseen tänä keväänä. Tämänpäiväinen lumisade sekoitti päätäni entisestään, eikä omituista tunnetta myöskään helpottanut se, että sunnuntaikävelyllä paistoi aurinko pilvettömältä taivaalta. Ja aivan vastikään lähtiessäni keinumaan, oli mitä loistavin rauhallinen iltapäiväkeli, ja jo kymmenen minuutin kuluttua olimme tyttäreni kanssa saarrettuina lumimyrskyn keskelle.

Kerrankin voin tyytyväisenä todeta ettei säätila vastaa mielentilaani. Olen nimittäin täysin vakaa ja rauhallinen, ollut jo pitkään.
Ainakin päivän.