ReUnion

Siinä, että juhlii herraseurassa, on hyvät puolensa.Toisaalta tällaisen seurueen keskustelun taso ei koskaan tule olemaan kummempi, kuin mitä se oli lukioaikana. Kerran tai kahdesti vuodessa yhteinen illanvietto on paikallaan, mutta olen varma, että kukaan ei kaipaa toistensa seuraa sen enempää. Yhteisöllisyys ja yhteinen hauska tuntuu syntyvän siitä, että kielenkäyttö on roisimpaa kuin satamajätkillä ja sisäpiirin huumorinkukka kukkii kovin runsaasti. Siinä minä sitten yritän olla hyvä jätkä ja pysyä mukana. Siksi uhkasin eilen, että illan solisti kirjoittaa vasempaan rintaani "Herra H. kävi täällä". Sitä, tapahtuiko näin, en paljasta. Yleensä en turhia puhele.

Hyvästä seurasta ja esiintyjästä huolimatta ärsytyskäyräni kipusi pahemman kerran punaiselle alueelle. Mutta sehän on vain minun oma ongelmani. Känniset ihmiset ovat syyntakeettomia, eikä heiltä voi vaatia minkäänlaisia käytöstapoja. Kun illan solisti tervehti yleisöä sanomalla "Mitäs juntit", en voinut olla nauramatta. Olin juuri hetkeä aikaisemmin miettinyt, että mihin ääliöillä täytettyyn helvetinkoloon olen päätynyt. Ja vieläpä vapaaehtoisesti! Minulle käy aina näin.

Mutta tänään on ollut aurinkoinen sää ja takana viisi ja puoli kilometriä lenkkeilyä. Ärsytystasoni on päätynyt turvallisesti vihreälle.Päivällä pääsiäistrulleja kulki pitkin kylätietä ja perheenisät viimeistelivät kokkotulia iltaa varten. Sielläpä tulet nyt palaa roihuavat ja ajavat pakanat sekä paholaisen kätyrit Kyöpelivuorelle.
***
Kerron teille vielä mummulta eilen kuulemani hyvän neuvon työhön liittyen. Pitäkää tämä mielessä, jos kalenteriin katsoessa alkaa tuntua siltä, että olette maailman tärkein ihminen.

Maanantai menee maatessa, tiistai tuumatessa, keskiviikko ei ole kenenkään työpäivä, torstain työllä ei kukaan ole rikastunut, perjantai on jo lauantain aatto. Ja joka pyhää pitää arvossaan, se ei tee lauantainakaan mitään.