Muminaa, hikoilua ja vaaleanpunaisuuden himo

Olisipa mukava herätä joskus täysin levänneenä ja virkistäytyneenä. Viime yönä muistan taistelleeni peiton kanssa, tunkeneeni jalkojani petauspatjan alle ja hikoilleeni. Ilmeisesti myös puhuin ääneen, tai ainakin mutisin jotain sekavaa. Kuten yleensä päivälläkin.
***
Huomaan himoavani vaaleanpunaisuutta elämääni. Kaapistani ei löydy yhtään ainoaa vaaleanpunaista vaatekappaletta, seinillä ei kuki vaaleanpunaisia ruusuja. Onneksi löysin eilen vaaleanpunaisen pinnin lievittämään pahinta vaaleanpunaisuusvajetta. Orastavaa vihreyttäkin on ilmassa; eilen kuljin koko päivän virttyneessä ja kyynärpäistä rikki olevassa villaneuleessa vain sen vuoksi, koska se sattuu olemaan vihreä. Talven violetti kausi (negatiivisine piirteineen) näyttää olevan jäämässä taka-alalle.

Näyttää siltä, että minun on pakko mennä kangaskauppaan ostamaan pala vaaleanpunaista kangasta. Sitä kautta pääsenkin kätevästi koukkaamaan kirjastolle.