Ei kovin viihdyttävä teksti syömisestä ja ruoasta
Seuraava teksti tuskin kiinnostaa ketään. Siinä käsitellään ruokaa ja syömishäröjä.
***
Viisitoista vuotta sitten maailman luonnollisimmasta asiasta tuli epäluonnollista. Syömisestä tuli ongelma, seurauksena bulimia. Olin tuolloin lähes kaksikymmentä kiloa painavampi kuin nykyään. Jossain vaiheessa raskauden jälkeen painoni tippui nykyiselle tasolle. Vaikka syömishäiriö kummittelee silloin tällöin mielessäni, en pidä sitä kovin suurena ongelmana. Muutama asia silti vaivaa.
1. En voi sietää ruoan valmistamista. Omatekoinen, ns. kotiruoka ei tahdo maistua, varsinkin jos olen tehnyt sen itse. (Tästä olen maininnut joskus aikaisemminkin.)
2. Inhoan suurien ruokamäärien syömistä. Olen melko leppoinen ihminen noin yleensä, mutta ärryn helposti jos minulle tuputetaan ruokaa enempää kuin mitä haluan. Koska tiedän tarvitsevani tietyn määrän energiaa päivässä, syön energiapitoista ruokaa, mutta vähäisiä määriä.
3. Olen ruoan suhteen elitisti. Mikäli jotain ongelmaa tällä hetkellä enää on, se liittyy siihen, että pidän vain kalliista ja erittäin hyvästä ruoasta. Kaikki muu on pakkopullaa.
Tämä ruokateksti liittyy oikeastaan eiliseen ylensyöntiin, jonka vuoksi oloni on ollut varsin tukala ja ikävä.
***
Viisitoista vuotta sitten maailman luonnollisimmasta asiasta tuli epäluonnollista. Syömisestä tuli ongelma, seurauksena bulimia. Olin tuolloin lähes kaksikymmentä kiloa painavampi kuin nykyään. Jossain vaiheessa raskauden jälkeen painoni tippui nykyiselle tasolle. Vaikka syömishäiriö kummittelee silloin tällöin mielessäni, en pidä sitä kovin suurena ongelmana. Muutama asia silti vaivaa.
1. En voi sietää ruoan valmistamista. Omatekoinen, ns. kotiruoka ei tahdo maistua, varsinkin jos olen tehnyt sen itse. (Tästä olen maininnut joskus aikaisemminkin.)
2. Inhoan suurien ruokamäärien syömistä. Olen melko leppoinen ihminen noin yleensä, mutta ärryn helposti jos minulle tuputetaan ruokaa enempää kuin mitä haluan. Koska tiedän tarvitsevani tietyn määrän energiaa päivässä, syön energiapitoista ruokaa, mutta vähäisiä määriä.
3. Olen ruoan suhteen elitisti. Mikäli jotain ongelmaa tällä hetkellä enää on, se liittyy siihen, että pidän vain kalliista ja erittäin hyvästä ruoasta. Kaikki muu on pakkopullaa.
Tämä ruokateksti liittyy oikeastaan eiliseen ylensyöntiin, jonka vuoksi oloni on ollut varsin tukala ja ikävä.
3 Comments:
Söimme eilen anopilla poronkäristystä. Sitä on erittäin vaikeaa syödä kohtuullisesti. - Mies
Lohdullista lukea sinun kirjoittavan: "Vaikka syömishäiriö kummittelee silloin tällöin mielessäni, en pidä sitä kovin suurena ongelmana." Tästä rämeestä ei kovin moni nouse. Olen itse aloittanut monenlaista eri terapiaa tänä vuonna saman ongelman tiimoilta. Suosittelen, jos et ole vielä kokeillut, ihan vain sen viimeisenkin kummituksen karkoittamiseksi mielestäsi. Saatat ajatella, ettet usko terapioihin, mutta totuus on se, ettei niihin voi uskoakaan ennen kuin on kokeillut. Voimia. Olisi ihanaa hyväksyä itsensä jonain päivänä sellaisena kuin on ja olisi ihanaa laittaa suuhunsa jotakin tietämättä sen kalorimäärää ja ravintoainekoostumusta, eikö totta? -kr
Tottakai olen tietoinen syömishäiriöön liittyvistä taustatekijöistäni, mutta jollain tasolla olen päässyt silloisista ongelmistani eroon. Onhan siitä jo hyvänen aika 15 vuotta!
Ja tuosta terapiasta; olen käynyt ja käyn parhaillaan läpi psykodynaamista terapiaa. Rankkaahan se on, omassa p*skassa kierimistä enimmäkseen. Uskon siitä olevan (ja jo osittain olleenkin) apua. Jollen uskoisi, lopettaisin sen välittömästi.
Lähetä kommentti
<< Home