Kotiruoka
Jos tuubassa olisi kätevä etsintätoiminto, etsisin arkistoistamme sen kirjauksen, joka käsitteli ruoanlaittoa ja lähinnä sitä kuinka surkea olen siinä. Koska en jaksa etsiä, purnaan uudelleen samasta aiheesta.
Kotiruoka on pahaa. Miksi ihmeessä sitä niin paljon ylistetään? Lapsena söin kattilakaupalla mautonta nakkikeittoa tai käristystä, toisinaan lihakeittoa. Itselleni ei ole siunaantunut tippaakaan kärsivällisyyttä tai mielikuvituksellisuutta arkiruokailuun liittyen, joten jokainen päivä on siltä osin yhtä kamppailua ja kärsimystä. Paitsi niinä päivinä jolloin syödään eilistä.
Terveellistä kotiruokaa? Ei ainakaan minun tekemäni. Yritän suurella laiskuudella ja köyhällä ruokamielikuvituksella varustettuna päästä mahdollisimman vähällä joka päivä. Senpä vuoksi syön aivan liian paljon jalosteita ja eineksiä. Hyi minua huonoa ihmistä, kalliiksikin se tulee.
Jotkut väittävät kotiruoan tekemisen olevan helppoa. Ei minulle. Katson joka ikinen kerta keittokirjasta tai paketin kyljestä valmistusohjeet. Siis jo yli viidentoista vuoden ajan olen lukenut riisin keitto-ohjeen joka ikinen kerta sitä valmistaessani. Kastikkeet alkavat jo pikku hiljaa onnistua ilman ohjettakin. Mutta vain harvoin.
Ja ne perunat. (Anteeksi vaan Kattilakosken Matti, mutta en voi sietää perunoita.)
Kotiruoka on pahaa. Miksi ihmeessä sitä niin paljon ylistetään? Lapsena söin kattilakaupalla mautonta nakkikeittoa tai käristystä, toisinaan lihakeittoa. Itselleni ei ole siunaantunut tippaakaan kärsivällisyyttä tai mielikuvituksellisuutta arkiruokailuun liittyen, joten jokainen päivä on siltä osin yhtä kamppailua ja kärsimystä. Paitsi niinä päivinä jolloin syödään eilistä.
Terveellistä kotiruokaa? Ei ainakaan minun tekemäni. Yritän suurella laiskuudella ja köyhällä ruokamielikuvituksella varustettuna päästä mahdollisimman vähällä joka päivä. Senpä vuoksi syön aivan liian paljon jalosteita ja eineksiä. Hyi minua huonoa ihmistä, kalliiksikin se tulee.
Jotkut väittävät kotiruoan tekemisen olevan helppoa. Ei minulle. Katson joka ikinen kerta keittokirjasta tai paketin kyljestä valmistusohjeet. Siis jo yli viidentoista vuoden ajan olen lukenut riisin keitto-ohjeen joka ikinen kerta sitä valmistaessani. Kastikkeet alkavat jo pikku hiljaa onnistua ilman ohjettakin. Mutta vain harvoin.
Ja ne perunat. (Anteeksi vaan Kattilakosken Matti, mutta en voi sietää perunoita.)
4 Comments:
Minä tykkään potuista, siksi syön niitä paljon. Erityisesti pidän suolalla ja rasvalla maustetuista potaateista eli ns. schipscheistä. Niinpä olenkin huolellla ja suurella kunnioituksella perunaa ja jeesusta kohtaan kasvattanut kunnon schipschimahan.
Mummulavierailulla "ei saa hättäillä", koska "keitetään potut ensin". Sitten ne täytyy syödäkin...ja juoda vielä "tsajut tai kahavit päälle", "nisuaki pittää ottaa".
Kotiruuan maine johtuu paitsi ideologiasta myös seuraavista kahdesta tekijästa:
1. Tuore ruoka maistuu aina paremmalta kuin säilötty, jopa minun tekemänäni.
2. Mausteet. Tätä ei moni keksikään, mutta perinteinen suomalainen makupaletti on perustunut tanakkaan suolaukseen ja myös mustapippurin siekailemattomaan käyttöön. Toisekseen aivan kaikki ruuat tai ainakin niiden ainesosat voi ja pitää paistaa runsaassa rasvassa.
Myöhemmin tietenkin kaikenmaailman rehupetterit ja muut kansanvalistajat ovat yrittäneet kiilata kansakuntamme makunystyröiden suurta linjaa, mutta onneksi heti kun einespalettia saatiin muovisen laitosravinnon suuntaan, maahamme säntäsi joka niemen notkoon ja saarelmaan kelpo ählämi tarjoamaan pyhään rasva-suola-pippuri -eturuokakolminaisuuteen perustuvia kebabeja, ja herättivät taas sen atavistisen nälän, joka melkein oli kuihtumassa vuosikymmenten sorron ja mauttomien nakkilienten tukahduttamana.
Ja taas kuten aina:
Kansa - Valistajakokkikolmoset 3-0 (6-0, 6-5, 6-1)
(hurrausta, mölinää, öyhötystä, kaljapullojen aukomista)
Edellisen lopusta unohtui: Maammelaulu.
Lähetä kommentti
<< Home