Iltapäiväkirjaus

Koska en jaksa lukea, kirjoitan. Asiaa ei ole. Kunhan suollan.

Aion leipoa piparitaloja. Kolme sellaista. Tai ainakin kaksi, riippuen meneekö hermot kahdessa ensimmäisessä ja paljonko taikinaa on jäljellä kolmatta tehdessä. Koristeiksi tulee paikallisesta filmivuokraamosta ostettuja irtokarkkeja, jotka on valittu vain ja ainoastaan värikkyyden ja näyttävyyden perusteella. Luultavasti maistuvat pahalle.

Karkeista lempimakujani ovat lakritsi ja salmiakki. Toisinaan suklaakin käy, ja vaahtokarkit. Mutta ei missään nimessä hedelmäkarkit. On yllättävän mukava elää perheessä, jossa minulla on poikkeavin namumaku. Jos ostan itselleni pussin, siihen ei kukaan koska pitkällä tikullakaan. Paitsi mies joskus ihan kiusallaan, jos haluaa vain ärsyttää. Syö niitä "ällöttäviä" lakuja ja valittaa suureen ääneen ettei edes pidä niistä.

Toffeetakaan en ymmärrä. Tahmeaa on se, ja aivan liian makeaa.