Taivaita tavoittelematon joululahjalista

Jo yhdeksäs päivä eikä vieläkään yhtään lahjaa hankittuna. Voin kuvitella itseni aatonaattona jonottamassa lelukaupassa muiden hikisten vanhempien kanssa. Tai en pelkästään kuvitella; tunnen sen jo nahoissani vuosien kokemuksella.

***
Isoisäni haluaa jostain syystä ostaa hyödyllisen lahjan. Parempi sekin kuin hyödytön, vaikka hänen ei toki tarvitsisi ostaa yhtään mitään.

Kovasti viikon verran pinnisteltyäni tuli pari puuttuvaa asiaa mieleen. Ensinnäkin tarvitsisin snapsilaseja lempijuomaani varten. Maitolasi on hivenen liian kookas väkeville. Mutta eihän tuollaista lahjaa voi isoisältä pyytää. Luulee vielä juopoksi.

Toinen tarpeellinen voisi olla sellainen hopeanvärinen autopeitto. Tulisi isoisällekin hyvä mieli, sillä hän jos kuka tietää kuinka tarpeellinen tuo peitto on näillä leveysasteilla.

***
Lieneekö mielikuvituksen puutetta tämä etten osaa toivoa mitään lahjaa. Vai pelkkää hyveellistä vaatimattomuutta? Tylsyyttä?

Olen kai osin tiedostamattani yksinkertaisesti tyytyväinen ulkoisiin puitteisiini tällä hetkellä. Vaatetta on (tosin talvisaappaat menivät hukkaan muutossa), sisällä on lämmintä ja mahaankin saa einestä täytteeksi päivittäin. Näillä puitteilla voisin alkaa upeaksi ja ihanaksi ihmiseksi. Sellaiseksi päivän piristykseksi kaikille. Vahvaksi ja tulevaisuuteen luottavaksi henkilöksi, vakaaksi peruskallioksi.

Tai sitten en.