Lehmän hermot

Tein kolme piparitaloa. Tai yksi niistä on oikeastaan tontun saapas. Kaksi muuta ovat mökkejä muodoltaan. Kokoamisvaiheessa onnistuin sekoamaan kattokappaleiden kanssa. Onneksi huomasin erheeni ennen kuin oli liian myöhäistä. Olisi ollut kovin surkeaa, että toisessa mökissä olisi ollut niin suuri katto ettei muuta näy, ja toisesta katto ei olisi peittänyt kuin vähän. Ei kai kannattaisi tehdä montaa taloa yhtäaikaisesti, etenkään jos ne koostuvat kovin erilaisista paloista.

En hermostunut vähääkään koko prosessin aikana. Ei suustani suoltunut yhden yhtä kirosanaa, ei manailua tai astiain paiskomista päin seiniä.

***
Haahuilin eilen jouluostoksilla puolisentoista tuntia. Nyt on vanhuksille lämpötyynyä ja vaikka mitä kivaa. Ensi viikolla lasten vuoro. Huomaan pitäväni paljon enemmän lahjojen hankkimisesta aikuisille kuin lapsille.

Siihen lienee monta syytä. Aikuisten tavarat yksinkertaisesti näyttävät paremmilta, toisin kuin lasten muoviromut. Aikuinen on lähes aina kiitollinen ja ilahtuu jo pelkästä ajatuksesta, että joku on muistanut. Toisin on vaativan nykylapsen kanssa. Eniten päänsärkyä aiheuttavat 8-12-vuotiaat "muotitietoiset" tytöt ja kouluikäiset pojat. He tietävät mitä haluavat, pettyvät jolleivat sitä saa, mutta osaavat peittää pettymyksensä saadessaan pehmeän paketin kovan sijaan. Ja sitten joutuvat valehtelemaan koulussa saaneensa "oikeita" lahjoja jotteivat tulisi syrjityksi ja hyljityksi. Rankkaa. Tulee paineita lahjan hankkijallekin.

Kaiken lisäksi aikuisten lahjat eivät yleensä pidä hirveää meteliä.