Mitä ne valittaa?

Olen melko suvaitsevainen ja kiltti ihminen, useinmiten. Siedän mummojen etuilua jonossa, juoppojen kerjäämistä ja sen sellaista aika hyvin.

Tottakai itse kukin saa valittaa jos siltä tuntuu. Mutta valittamisessa on oltava jokin roti. Ei sovi valittaa miten sattuu, eikä jäädä jankkaamaan asiaa tolkuttomasti. Voi valittaa, tuntea hyvää mieltä kun sai sanottua. Ja sitten voikin olla hiljaa loppuvuoden.

Nyt on sitten eteeni sattunut kaksi valittajaa. Viikosta toiseen samat virret. Ja ne menevät näin:

Toisella on n i i n raskasta, kun on perhettä ja on työtä ja harrastuksia. "Siis tiiäkkö että tässä ammatissa alkaa olla jouluna jo niin poikki! Joo-o, aivan järkyttävä kiire .. ja miten sitä ehtii joulua laittaan lapsillekaan ollenkaan? Hyvä jos piparit ehtii kaupasta hakemaan! Voi kuule, siis mie en ehi kerta kaikkiaan yhtään mittään.."

Toinen pahenee viikko viikolta raskauden etenemisen myötä. "Hirviää ko pissarakkoki on koko ajan aivan täynnä.. ja jalkoja pakottaa, puhumattakaan selästä! Siis nyt kyllä tuntee t o d e l l a olevansa raskaana. Koko ajan hirviä väsymys ja turvotus.. "

Ei minkäänlaista tyytyväisyyttä siitä, että ylipäätään on työtä tai mahdollisuus saada lapsia. Kaikki on pelkkää taakkaa ja vaivaa; on omakotitalo lumitöineen -voivoi..- , kaksi autoa (valtava vaiva niistäkin..) ja sitten vielä koira. Tai en tiedä, mutta enpä kyllä ihmettelisikään. Ainakin joku lemmikkieläin aivan varmasti.

Minä en valita enää tänä vuonna yhtään mitään. Se olkoon kahdeksannen päivän lupaus.

(Jk. Heti tuli huono omatunto kun menin valittamaan valittajista. Anteeksi! Tottakai kaikki saavat valittaa niin paljon kuin haluavat. Tänne vaan itkumuurille!)