Sadonkorjuu

Muistin tänään, että minullahan on kasvimaa!

(Heti hävettää, sillä nyt tuli kyllä valehdeltua. Tottakai olen muistanut sen olemassaolon, mutta jotenkin se on vaan jäänyt, eli sillä tavalla "unohtunut".)

Nurmikon leikattuani suuntasin katsomaan kuinka viljelmäni voivat. Puolen tunnin rikkaruohojen raivaamisen jälkeen löysin muutaman nuhjaantuneen herneenpalon, laonneet persiljatuppaleet ja ylisuuriksi kasvaneet sitruunamelissat. Raivasin vielä hetken ja pian seisoin kasvimaani vierellä syli täynnä rikkaruohoja.

Muistin yhtäkkiä sen keväisen innostuksen, kun multa alkaa tuoksua pitkän talven jälkeen. Samalla aloin potea hirmuisen huonoa omaatuntoa siitä etten ole huolehtinut kasvimaastani. Mikäli olisin huolehtinut penkistäni, voisin nyt korjata satoa ja muistella tammipakkasilla kuivattamiani maustehia lihakeittoon ripotellessa että kylläpä olikin ihana kesä. Mutta ei. Rikkaruohot olivat imeneet voiman penkistä ja kasvu oli hiipunut.

Harmi. Oma syy.