Lenkkeilyhärpänen*

Harrastan taas lenkkeilyä. Viimeksi juoksin ehkä vuosi sitten. Mikäli harrastus on jotain jota tekee säännöllisesti (olkoon se vaikka kerran vuodessa), niin voidaan kai sanoa, että harrastaa.

Aluksi kävelin, koska en uskaltanut juosta. Pelkäsin saavani jonkun huonokuntoisen ihmisen kohtauksen ja uupuvani siihen paikkaan. Juoksuhalu vei pian voiton ja aloin hölkyttää. Kuulostelin ruumistani. Koska olo oli kevyt eikä kipuja tuntunut missään, kiristin vähän vauhtia.

Juoksin reilut viisi kilometriä, joista kolmisen kilometriä meni melko kevyesti. Tasaisella maastolla olisin jaksanut vielä enemmänkin, mutta koska olin Pöyliövaaralla menossa ylöspäin, hyydyin ennen kuin huomasinkaan. Hetken päästä juoksin hitaampaa kuin normaalisti kävelen. Onneksi tuli alamäki, jossa päästelinkin sitten taas täysillä. Jostain hämärästä muistikammiosta tuli mieleeni sana intervalliharjoittelu. Tekee kuulemma hyvää astmaatikolle. (Tunnen paremmin sävelten väliset intervallit, enkä yritä edes selvittää tarkemmin mitä tuo urheilussa tarkoittaa.)

Tänään onkin sitten välipäivä. Täytyy varoa ylikuntoa.

***

Onpa hyvä että kesä on lyhyt. Tyttäreni bussikortti löytyi juuri siitä samaisesta paikasta, jonne sen toukokuun viimeisenä päivänä talletin. Jos kesä olisi yhtään pidempi, olisin unohtanut piilon.

*härpänen = ei ihan kärpänen