Boikotoijat liittykää yhteen

Tähän ikään mennessä on tullut boikotoitua monia asioita. Teininä jaksoin olla todellinen boikottifriikki ja elämäntehtäväni oli vastustaa kaikkea. Elämästä piti tehdä väenväkisin hankalaa...Toisaalta olen edelleen sitä mieltä, että kaikenlainen vastarinta on vain hyväksi. Itse en vain jaksa olla enää niin kiihkeä.

Jonkin verran minussa on vielä boikotoijaa jäljellä. En esimerkiksi mene ostamaan mitään McDonaldsilta. Tästä periaatteesta olen poikennut vain kerran. Amerikan mantereella menin janoisena mäkkäriin ja ostin limpparia. No, sen illan kärsinkin vatsakrampeista...Nuoruuden boikottilistalla on säilynyt edelleen tuontiruuan ostaminen. Se on tietysti talvisessa Suomessa hankalaa, mutta parhaansa voi yrittää suosimalla naapurin pottufarmaria.

Tämän kesän aikana olen päättänyt aloittaa megahuoltoasemien boikotin. Siis niiden jättilaitosten, jotka valtaavat tienpientareet ja väittävät huolehtivansa matkaajista ympäri vuorokauden. Olen sitä mieltä, että jokaisen tulisi kannattaa pientä huoltoasemayrittäjää. Näissä pienissä puljuissa on oikea tunnelma, se joka niissä kuuluukin olla. Sisään astuessa vastaan tulee bensan, öljyn ja kahvin aromikas tuoksuyhdistelmä. Yhdessä pöydässä ukot tupakoivat ja jorisevat politiikkaa, joku onneton hakkaa pajatsoon viimeiset roponsa. Näissä paikoissa pöydät ovat lastulevyä ja hieman jo kuluneet. Tuolit ovat muovisia, punaisia tai oransseja.

Näissä paikoissa ihminen saa palvelua, auto korjataan ja toivotetaan hyvää matkaa. Ja kahvi on aina tuoretta, koska se keitetään pannulla. Kenenkään ei pitäisi alistua juomaan automaattikahvia. Niin se on.