Komediakukkasia

Erään akkainlehden kolumnisti sen puki sanoiksi. Olen nimittäin joskus itsekin harmitellut sitä, että 1970-luvulla minusta ei ollut vielä silloisten tv-sarjojen seuraajaksi. Olen joutunut tyytymään uusintoihin 1980-luvulta lähtien. Vaikka Suomen kanavia moititaan jatkuvista uusinnoista, niin eivätpä ne vain uusi kovin tiuhaan näitä ”vanhoja hyviä” sarjoja. Vanhoiksi hyviksi sarjoiksi luetaan esimerkiksi Kupla, Perhe on pahin ja Taxi, jonka parissa voimme nyt viihtyä. Ruotsissa muuan kanava on jo useampana vuonna näyttänyt aamuisin vanhoja sarjoja melkoisen rupeaman. Tosin en ole heidän kanaviaan päässyt katselemaan yli vuoteen. (Miksi minusta tuntuu, että edellisten lauseiden sävy antaa ymmärtää kaiken olevan muualla paremmin kuin Suomessa...Ei sentään!)

En tiedä, onko se vain nostalgia-arvo, joka näissä sarjoissa viehättää. Toisaalta, ne ovat aikansa kuvia ja on jotenkin kiinnostavaa nähdä sen hetkisen maailman kysymyksiä ratkottavan komedian mustavalkoisissa ympyröissä. Tai sitten minä olen vain muuttunut kalkkikseksi ja taantumukselliseksi, enkä ymmärrä kaikkia näitä nykysarjojen kerrontatapoja. Nykyisistä komediasarjoista hyväksyisin listaani Frasierin, Dharman & Gregin ja Frendit. Frendeissä kyllä ärsyttää se, että kaikki morkkaavat Rossia. Hän on kuitenkin antropologi!