Shokkeja ja kemiaa

Kissapojat olivat äitini hoivissa reilun viikon ja eilen kävin hakemassa heidät kotiin. Aika oli sujunut hyvin, mitä nyt yksi kukka oli kaivettu ruukusta olohuoneen lattialle ja muita kukkasia oli rei’itetty sieltä täältä. Sunnuntai-iltapäivä päättyi kuitenkin ikävissä tunnelmissa. Olin ulkoilemassa roikaleiden kanssa pihamaalla, kun serkkupoika tulee ylisosiaalisen hurttansa kanssa paikalle. Kissat, jotka muutenkin sietävät vain itseään pienempiä otuksia, joutuivat järjettömään pakokauhuun. Toinen pomppasi ylös puunkäkkärään ja toinen reuhasi pitkin teräslankaista kanaverkkoaitaa. Siinä ohimennen repi itseltään muutaman kynnen irti. Puunkäkkärään ajautunut jäsen M selvisi tilanteesta lievemmällä traumalla, mutta jäsen A joutui shokkiin. Karva oli koko kissanmitalla aivan pörhöllään, kurkusta kuului epämääräistä korinaa ja kuola valui suupielistä. Nyt kaikki näyttää onneksi unohtuneen. Suurin trauma tapauksesta taitaa jäädä minulle.
***
Olen jynssännyt vimmalla kahvinkeittimen kannua puhtaaksi. Kävi näet niin, että matkalle lähtiessä aamuyön pimeinä tunteina olin unohtanut kahvinkeittimeen kahvinjämät. Siellä se lillui reilun viikon ja kotiin tullessa huomasin, että kannun pohjalla kuhisi jos jonkinlaista elämää. Toprana emäntänä kaadoin liemen oitis viemäriin ja laitoin pesuaineveden tilalle. Pitkän liotuksen ja jynssäämisen jäljiltä voisin taas keittää kahvia.

Näin jälkeenpäin ajateltuna saattoi olla tyhmää kataa koko kasvusto viemäriin. Eihän sitä tiedä, mikä uusi superlääke siinä oli muhimassa. Ja nyt kaikki on päätynyt vedenpuhdistamoon!
***
Olen ollut tänään hyvä ihminen. Kylvin ruukkuihin persiljaa ja krassia. Tulee hieno kesä.