Montako kertaa olen jo lopettanut?

Yritän olla kirjoittamatta, mutta eihän siitä mitään tule. Sanat alkavat pursuilla korvista, silmistä ja nenäonkaloista. Ne menevät hukkaan jollen nappaa niitä kiinni ja pakota paperille. Unohdan elämäni jollen kirjoita sitä ylös! Siispä jatkan kärsimyksen l(i)evittämistä ja kirjoitan, sillä kärsin jollen kirjoita! Tietäkäätten se.

Elämä on yhtä sirkusta, kirjaimellisesti. Rovaniemen sirkusviikko ilahduttaa ja naurattaa tällä viikolla joka päivä. Pitäisikö alkaa harrastaa sirkusta? Ainakin tämän viikon esitysten perusteella se on varsin luovaa, leppoista ja hauskaa puuhaa. Aikuisillekin on oma ryhmä. Ja itse asiassa tänä iltana aikuiset esittävät seitsemältä Wiljamissa oman shownsa. Menen katsomaan, tottakai.

***
Vaikka ulkona on kuuma kuin kesällä, silti näkee äitejä, jotka pukevat lapsensa edelleen pipoihin, tumppuihin ja talvikenkiin. Eihän kukaan aikuinenkaan kulje kaulaliinoissa ja kalsareissa enää! Kumma juttu.

Lapin kesä on lyhyt, mutta onneksi vähäluminen, sanotaan. Meilläpäin yritettiin kesää pidentää monin keinoin; lumelle heitettiin nokea sulamisen nopeuttamiseksi, lunta leviteltiin pitkin teitä ja pihoja. Lopulta vaatteet vaihdettiin kesäisiin viimeistään kesäkuun ensimmäinen päivä, vaikka pihalla olisi vielä sinnitellyt suurehko lumikasa. Muistan eräänkin kerran, jolloin äiti puki minulle mekon päälle, pikkukengät jalkaan ja tyrkkäsi pihalle. Lämpötila oli nipin napin seitsemän astetta, paleli, mutta koska oli jo kesäkuu, ei auttanut valittaa. "Nyt on kesä, nauttikaa!" huusi äitini ikkunasta minulle ja veljelleni, jolla oli shortsit, pikkuinen t-paita ja muppet show-lippalakki. Potkin lunta pikkukengillä ja "nautin" lapin kesästä.
***

Nyt on oikeasti aika nauttia tästä epätavallisesta kesäilluusiosta. Kukaan ei pakota pukeutumaan ali tai yli, ostin Tampereelta mukavat kengätkin. Hienoinen onnenväre kuplii sisällä.

Viimeinkin kaamos alkaa väistyä myös sisälläni.