Elämän kiertokulku

Olen pannut merkille, että elämäni kulkee noin seitsemän vuoden sykleissä. Seitsemän vuotta on kutakuinkin rauhallista ja enimmäkseen mukavaa aikaa, mitään suuria mullistuksia ei tapahdu. Sitten yhtäkkiä ajanratas saavuttaa maagisen pisteen, jolloin se huomaa olevan taas aika muistuttaa Inkaa omasta kuolevaisuudestaan. Sanokaa vain, että taikauskoa, pyh!

Seitsemän vuoden välein ympärilläni olevat läheiset sairastuvat tai toiset ovat kuolleet samantien. Seitsemän vuoden välein mennyt elämä kiusaa minua tavallista enemmän. Taas yksi seitsemän vuotta on kulunut ja menneen viikon sisällä olen kokenut yhden elämäni kammottavimmista lentomatkoista (minä, joka olen halunnut joskus lentäjäksi!) ja eilen kierähdin laukkaavan hevosen selästä sen jalkojen kautta metsäpolulle. Mitä vielä on edessä? Nämä ovat selvästi vain varoituksia.
***
Pitänee kai pysyä kotona hissukseen ja maata peiton alla piilossa. Siinäkin on se huono puoli, että liiasta makaamisesta tai istumisesta saa painehaavoja.