Pitkähkö aika meni jo!

Sepä taas tuosta "tauosta". Tästähän tulee jo kohta huono vitsi. Mutta mitäs olen niin herkkänahkainen ja epä-itseluottavainen ihminen (tarkoittaa sanoa itsetunnollinen, mutta siis ilman, tai huonon sellaisen omaava. Auttakaa nyt vähän.. mikä se sana on?)

***
Onneksi minulla ei ole kesälomaa. Eipähän ole kesälomaongelmiakaan, kuten Kasan Markolla näyttää olevan. Tai siis hänen ongelmansa ei liity lomaan sinänsä, vaan näihin ulkoisiin puitteisiin, joissa ihmistä kidutetaan, eli kylmään säähän. Ja nyt en puhu kidutuksesta siinä merkityksessä josta siitä on puhuttu viime aikoina televitsioonissa, ja kuten Amnesty sen ymmärtää, vaan kidutuksessa arkikielen merkityksessä; eli ei tunnu kivalta.

Onhan se ikävää kun on kylmä.
Mutta kuten sanoin, onneksi ei ole kesälomaa.

Miltä kaikelta kesälomaton ihminen säästyy?
Eipähän ainakaan tarvitse raataa niska limassa sukulaisten päättymättömien kesämökkiprojektien parissa. Eikä kukaan "pakota" istumaan kylmässä ilmanalassa terassilla.
Säästyyhän siinä myös rahanmenolta, sillä eihän lomattomalla hyvänen aika ole aikaa kuljeskella kaupoilla kesävaatteista hypistelemässä. Toisaalta, koska ei ole kesälomaakaan, ei tarvitse kesävaatteita. Sitä paitsi, ainakin minun konttuurissani on viileää koko kesän.

Minun ei ainakaan tarvitse jonottaa helteellä yhdessäkään jäätelöjonossa, vuoristoratajonossa tai festarijonossa. En joudu myöskään hikoilemaan autossa, bussissa tai junassa pitkiä matkoja, sillä kuljen alle sadan metrin työmatkani kävellen.

Voin jotenkin hämärästi kuvitella kuinka rankkaa on olla lomalainen. Itse voin hyvällä omallatunnolla olla väsynyt työpäivän jälkeen, kun lomalaisella ei ole mitään järjellistä syytä olla esimerkiksi pitämättä kotia siistinä tai olla tekemättä ruokaa. Lomalaisen oletetaan olevan virkeä ja hyväntuulinen, kun taas kesätyöläinen saa olla pahalla tuulella vähemmästäkin.

***
Jos tuosta säästä vielä, niin kyllähän se on aivan kohtuutonta, että tämmöisiä ilmoja pitelee. Ei kyllä ole miesmuistiin ollut näin kylymää.

***
Serkkuni totesi 5-vuotiaana lumisessa metsässä ollessaan isoisälleen, että "eipä ole miesmuistiin tämmösiä tykkylumia näkynyt", ja jatkoi sen jälkeen hiljaista orava-lauluaan.

Jaa kuinka tämä orava-laulu meni? Sitä ei tarina kerro, sillä siinä ei ollut sanoja eikä oikein melodiaakaan.