Vaputon vappu

Eräänä vappuna, olikohan 1980-luvun alkua, lähdin isoisäni kanssa vappumarssille. Ensin piti tietysti pukeutua hirmuisen hienoihin hepeneihin, sain jopa lainata äidin huulipunaa. Tummansiniset nailonit, vihreät kengät, röyhelöinen paita ja hame. Komeuden kruunasivat isot keltaiset muoviset korvakorut. Ai että olin hieno! Odotin innolla, sillä pääsisinhän kotoa sentään "kylille" sadan kilometrin päähän.

Lapissa sataa vappuna aina. Tuolloin satoi räntää ja lunta, molempia yhtä aikaa. En muista marssista juuri mitään, sillä olin niin palelluksissa. Tokkopa siellä silti kymmentä ihmistä enempää käveli. Marssin jälkeen menimme työväentalolle tansseihin, mutta siinä vaiheessa hienot vihreät kenkäni olivat hiertäneet jalkani jo rakoille, joten tanssimisestakaan ei tullut yhtään mitään. Siellä istuin oranssilla muovituolilla hytisten ja inhosin vappua.

***

Tuon tapahtuman jälkeen vapunvietot ovat olleet vähissä. En yksinkertaisesti vietä vappua edelleenkään. Vappukrääsä saa ihoni kananlihalle, massatapahtumiin en lähde edes puukolla uhaten. No, Lapissa nämä massatapahtumat ovat hieman eri asia kuin etelämpänä Suomea. Täällä massatapahtuma tarkoittaa muutaman papparaisen muodostamaa torikokousta Sampokeskuksessa.

***

Tyttäreni vuoksi olen ostanut pari serpentiinipötkylää. Munkilla ja simalla käymme mummolassa. Se on mukavaa, ja riittää täksi vapuksi.