Uusi tuttavuus

Surun salailun ja sisään patoamisen sijaan yritän tutustua siihen.

Istun hiljaa ja annan surun tulla, mutta en antaudu sen vietäväksi. Tutkin sitä, tutustun siihen kuin uuteen ystävään. Älä ole viholliseni, en halua vihata. Haluan tuntea sinut.
Kuinka muuten osaisin päästää irti?

En yritä enää ymmärtää ahdistustani.
Se vyöryy aaltoina, ennustamatta.

Annan ahdistuksen velloa sisälläni. Se yrittää estää hengittämistä, mutta en anna periksi. "Hyvää päivää, Ahdistus. Tänään en menekään sinua piiloon, tutustutaan. Voit vetää ruumiini sykkyrään, mieltäni et." Ei enää.

Ei tarvitse ymmärtää.
Kenenkään ei tarvitse ymmärtää.